Kahvi oli mennä väärään kurkkuun, kun luin tämän päivän Aamulehdestä Jyrki Lehtolan kolumnin “Kolumnisti myöntää virheensä!”. Blogeja sarkastisesti hammastellut kirjoittaja toteaa, että “blogosfääristä löytyy sivistyksen ja nopean reagoinnin liittoja, joihin harvoin törmää valtamediassa.”
Voihan tuo olla ironiaa, mutta myönnän, että tämä lause oli saada minut tolaltani: “… blogien asennemaailmassa energia yhdistyy laajaan ja kosmopoliittiseen sivistykseen Suomessa harvinaisella tavalla.” Jestamandeera, ehkä Lehtola onkin humoristi eikä ääliö, kuten olen luullut.
Kyllähän tuo aika puhtaalta vittuilulta vaikuttaa… Lehtola tuskin vakavissaan kutsuisi edes edessään palavaa pensasta “energiseksi”, “kosmopoliittiseksi” ja “sivistyneeksi”.
Hämeen Sanomien kolumnisti puolestaan tänään vertasi nettikeskustelua ripulisen takapuolen pulputukseksi.
Njiin (Tarmo Ropponen äänellä kynää naputtaen)
Olkoonka media papurus, paperi, netti, kivi tai betoniseinä.
Ja olkoonpa ajatuksen ilmaisun nopeus 10ms tai 200 vuotta per lause,
njiin, sisältö ratkaisee. Ja yksi fiksu edelleen ajatellee laadukkaammin kuin vaikkapa 100 verkottautunutta melko fiksua. Ja 100 verkottautunutta fiksua voivat ajatella huonommin kuin kukin erikseen parhaimmillaan.
Lehtola pelkäsi bloggaajien raivoa? Kiehuvia nettifoorumeita, adresseja, mielenosoituksia, poltettuja viljankuivaajia.
Parempi vain pysyä välilöissä.