Yöjunassa nukkuminen on oma elämyksensä, joka monilta nyt riistetään. Matkustin yöjunalla ensimmäistä kertaa lukioaikana Helsingistä Rovaniemelle. Sieltä liftasimme koulukaverin kanssa Altaan osoittamaan mieltä patohanketta vastaan. Hieman myöhemmin vietin pitkän talven Pohjois-Suomessa ja opettelin nukkumaan pikajunan penkillä kahdeksan tunnin matkan asemalle, josta taival jatkui tunnin verran bussilla. Oma taitonsa oli herätä vasta Ylivieskan kuulutukseen.
Sittemmin nukuin Euroopan ristiin ja rastiin useana kesänä hyödyttämättä kovin monta kertaa paikallisia rautatieyhtiöitä makuuvaunulipun ostolla. Yöjunassa oli oma tunnelmansa, varsinkin kun juna seisoi keskellä yötä Kokkolassa odottaen ties mitä. Kerta toisensa jälkeen koettuina Mjölby, Perstorp ja veturinvaihto Malmössä jäivät myös unohtumattomasti mieleen.
Joku jossain taitaa ajatella, että nykyään on niin paljon helpompaa, kun ei kenenkään tarvitse enää istua tuntikaupassa junassa. Lentokone laskeutuu Helsinki-Vantaalle tai matkustajalaiva saapuu pääkaupungin satamaan. Silloin kaikki luonnollisesti hyppäävät takseihin ja ovat vartin kuluttua kotona. (Joo, ja kyllähän me myös kokemuksesta ymmärrämme, että pääkaupunkiseudulla pidettävien palaverien on aina alettava viimeistään yhdeksältä, jotta me olisimme koko joukko viideltä kotona. Hei, hetkinen..)
Ei ajatuskulun näin pidä mennä. Jonnekin unohtuvat liian helposti ne, jotka jostakin syystä eivät asu Helsingin liepeillä. Uutisten mukaan itäsuomalaisten on nyt pääkaupunkiseudulle suuntautuvilla työmatkoilla lähes pakko lentää tai yöpyä hotellissa, kun junaa käyttäen ei ehdi tehdä työpäivää ja kokoustaa illalla. Turun laivoilta ei myöskään ole Itä-Suomeen yhteyttä.
Yöjunaliikenteen supistaminen on siis käytännön ongelma varsin monille. Tänä aamuna Kemijärvellekin loppui yöjunaliikenne. Sielläkin on muutamat kerrat tullut käytyä junalla (ja kiskobussilla). Jos Itä- ja Pohjois-Suomi ovat pääkaupungista käsin katsottuna niin etäisiä ja turhia, että on aivan sama, pääseekö niihin helposti junalla, minkä kokoinen ihanne-Suomi nykyään on? Uudenmaan läänin?
Hämekään ei näköjään enää kuulu rintamaihin. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun kuulin, että VR:n aikataulu-uudistuksessa on myös päätetty, että pendolino ei enää pysähdy Hämeenlinnassa. Mitähän tekisin niillä säästyvillä minuuteilla, jotka matka-aikani junalla Helsingistä Tampereelle näin lyhenee? Käyttäisinkö ne miettimällä, montako hämeenlinnalaista yksityisautoilijaa lisää se tietää?
Käytännön menetysten lisäksi yöjunaliikenteen supistaminen on kulttuurinen menetys. Junissa nukkuminen on aivan erilaista kuin missään muualla. Sääliksi käy niitä, jotka eivät pääse kokemaan junan rytmikkäässä kolkkeessa nukahtamista ja heräämistä kymmenen minuuttia ennen vieraalle asemalle saapumista.
Itse säännöllisesti vastakkaiseen suuntaan työmatkailevana en oikein hahmota sitä miksi lentämisen yhteydessä käytetään termiä “lähes pakko” jos siitä puhutaan yöjunassa työmatkaamisen vaihtoehtona ?
Finskin kyydittämä ehtii helposti käymään 8h työpäivän puitteissa palaveeraamassa Joensuussa ja palaamaan kotiin ja ainakaan en itse keksi mitään syytä miksi haluaisin viettää työpäivää edeltävän yön mielummin junassa nuokkuen kuin omassa sängyssä makoisasti nukkuen..
Ymmärrän hyvin että yöjunien poistuminen kirpaisee opiskelijoita ja muita satunnaisia matkailijoita mutta että työmatkalaista jolle työnantaja maksaa matkakulut ?
Pakko syntyy siitä, että ei voi valita.
“Työmatkalaisia jolle työnantaja maksaa matkakulut” sisältää oletuksen, että kaikki matkalaiset ovat muiden palveluksessa.
Mukavaa, jos viihdyt lentokoneessa. On myös niitä, jotka mieluummin menevät junalla.
Näin on. Yöjunassa on tunnelmaa, ja varsinkin niissä vanhanaikaisissa makuuvaunuissa matkustamiseen liittyy ihan oma kulttuurinsa. Mikäli itselle tulee asiaa pohjoiseen, valitsen kyllä yleensä yöjunan. Ihan vaan siksi. Nukkua vaunussa läpi lakeuden kesäyön tahi lumituiskun ikkuna auki ja herätä aamulla Helsingissä. Se on elämys.
Juna on paras kulkuneuvo. Makuuvaunussa nukkuu yhtä mukavasti kuin vauva kehdossaan.
Yöjunaa en ole varsinaisesti käyttänyt, mutta olihan se metka sunnuntaina huomata että juna kulkikin aiemman Oulu-Helsinki asemesta Oulu-Turku. Eipä siinä mitään, kenties hyvä noin mutta olihan se metka Tampereella seurata kuinka 97% junasta poistui viereiseen Hki-junaan tai jäi Treelle :D
Hetken sai tuumia mitähän tuossakin on mietitty.
Kerran yöjunalla reissanneena, Sjk-Tre, sanoisin että ei noita jää kaipaamaan. Ilman makuupaikkaa hyppäsin kyytiin, eikä mokomassa ollut istumapaikkoja juuri ollenkaan.
Artturi: Tampere-Helsinki -väli on varmaankin kaukoliikenteen kannattavin, eikä sinne haluttu jättää enää ollenkaan lisämaksuttomia pikajunia. Tosin hitaat ja usein vessattomat henkilöjunat kulkevat vielä, mutta ehkä ne eivät kilpaile liikaa kalliimman kaluston kanssa.
Yöjunalla on itsekin aina silloin tällöin (n. kerran vuodessa) tullut pohjoisen suuntaan matkustettua. Onhan se hauskan näköstä kun tavallisessakin vaunussa 95% ihmisistä nukkuu/yrittää nukkua.
Toivottavasti VR saisi nyt suuren uudistuksensa myötä ne junat myös pysymään aikataulussa.
Matkustajia ei ole riittävästi, joten toiminta ei ole kannattavaa.
Kuka on syyllinen, jos kukaan.
Miksi kaivataan jotain, jota ei käytetä riittävästi.
Vinkki: menkää trans-siberian junamatkalle. Saatte kohtuuhintaan varmasti elämänne kyllyydestä istua ja nukkua kitisevissä, kolisevissa ja ‘tunnelmallisissa’ vaunoissa – viikkotolkulla.
Paluumatkan haluatte jo lentää.
Junalla matkustaminen on ihanaa! :) Meni sitten päivällä tai yöllä, se on aina kivaa.
Kummallisinta tässä on että ilmeisesti tuo juna tuottaa voittoa VR:lle ja makuupaikkoja ei edes riitä junassa kaikille halukkaille. Lisää tietoa voi lukea http://www.rataverkko.fi/.
Tietääkö joku linkin mistä löytyisi VR:n perustelut lopettamiselle?
Oikea perustelu on se, että VR:n porukat ovat katsoneet demografisia ennusteita ja todenneet, että vaikka jokin vielä kannattaisikin syrjä-Suomessa, se ei kohta enää kannata. Muuttoliike on suurempaa kuin koskaan eikä käännettä näy.
Liikevoittojen kannalta ymmärtää, ettei kukaan halua jäädä sinne viimeiseksi. Rotat pakenevat uppoavasta laivasta, kulunutta sanontaa soveltaakseni.
Namel, Tommi: eikö VR:n perustelu mennyt jotenkin niin, että kun matka-aika Savoon lyhenee, savolaiset lakkaavat matkustamasta yöjunalla eikä näin ollen kannata ajaa vuoroa, vaikka pohjoisempaan kulkevia käyttäjiä olisikin riittävästi?
Minua huolestuttaa väestön jatkuva keskittäminen pääkaupunkiseudulle. Toki on hyvä, että oikoradan myötä matka-aika Mäntsälään ja Lahteen lyheni, mutta ei sen pitäisi tarkoittaa, että palvelut vastaavasti pohjoisempana huononevat.
Kun valtakunnalliset päättäjät työskentelevät pääosin Helsingissä, perspektiiviharha Etelä-Suomen kaikenkattavuudesta tulee ikään kuin lisäbonuksena. Vastavoimia tarvitaan.
Olen syntynyt pohoisessa radanvarsikaupungissa, ja muuttanut opiskelemaan etelään. Pohjoisen junista on siis kokemusta koko aikuisiältä. Näiden kokemuksien perusteella voin aina vain ihmetellä pohjoisen junareittien romantisointia. Mitä pidemmälle matka edistyy, sitä juopuneempaa väkeä ja sitä mukaa epämukavampaa matkustamista. Nämä häriökäytäytyjät ovat, tottakai, vain pieni ryhmä. Mutta ovat onnistuneet terrorisoimaan lähes jokaisen matkan.
12 – 16-vuotiaita kummilapsiani en anna laittaa junaan, kun ovat tänne sukuloimaan tulossa. En edes päiväjunaan. Pitkänmatkanbussit autonvaihtoineenkin ovat mielestäni turvallisempia, kun edes jonkinlainen järjestyksenvalvonta on mahdollista.
Lentäminen on kyllä junamatkailuun verrattuna vaivalloista: ensin pitää hankkiutua kentälle, jonottaa, odottaa, jonottaa taas ja toisessa päässä lähes sama juttu. Junalla pääsee keskustasta keskustaan. Kun vain saataisiin järjestyksenpito toimivammaksi.
Riitta: ajatus oli tietenkin tuo, ja se on pohjimmiltaan ymmärrettävä. Nyt kuitenkin unohdetaan, että esimerkiksi yhteydet Pohjois-Suomesta Itä-Suomeen heikkenivät huomattavasti, pysähdykset Kemin ja Oulun väliltä lopetettiin kokonaan jne. Koko keskustelu pyörii lähinnä sen ympärillä, pääseekö Helsingistä jonnekin nopeasti vai ei.
Linkitin joskus Ratahallintokeskuksen paperin lakkautettavista radoista ja siinä sanottiin aika selkeästi kuin vain voi sanoa, ettei Suomessa ole liikaa rataa vaan että rata on väärissä paikoissa. Verkko on rakennettu tasaisesti asuttua maata varten, mutta ihmiset asuvat etelässä ja suurissa taajamissa (ei tarkoita pelkkää pääkaupunkiseutua) ja tämä kehitys kaikesta päätellen vain kiihtyy entisestään.
Jotenkin kun olen seurannut tätä debattia, aika harvoin tuodaan esiin, että se on vain rataliikenteen tapa sopeutua siihen, mitä näyttää olevan väistämättä tapahtumassa. Jostain syystä nimenomaan siitä asiasta ei puhuta. Ainakaan kovin paljoa verrattuna näihin jokseenkin kosmeettisiin protesteihin yksittäisistä junavuoroista ja sellaisesta. Ehkä Suomi vain pitäisi urbanisoida kerralla ja kunnolla sen sijaan, että vastaan harataan vuosikymmeniä kamalin kustannuksin.
mona: Tuo, ettei uskalla panna käytännössä aikuisia (12-16-vuotiaita) junaan matkustamaan on kyllä niin äärimmäistä hysteriaa kuin mikään voi olla. Kaikenlaisia sitä vapaana liikkuukin, mutta huolestuneet äidit ovat sellaisista varmaan pahimpia.
ps: en ole nimimerkki Juusto, joka kommentoi toiseen postaukseen.
Mona: Mitä tulee lentämiseen kotimaanmatkailun muotona niin jonottamista siinä ei juurikaan tarvita toisinkuin ehkä ulkomaanlennoilla.
Parhaimmillaan / pahimmillaan olen sisäsuomen kentillä käsimatkatavaroiden kanssa saapunut paikalle n. 5 min ennen koneen lähtöä, juossut lävitse turvatarkastuksesta ja siitä vain kävellyt istuskelemaan koneeseen (paikkavarauksia ja bookkauksia kun ei ole käytössä) ja normaalistikin 20-30 min on sekä Hki-vantaalla että maakunnassa aivan riittävä marginaali koneeseen ehtimiseen. (HKI-vantaalla ainakin siinä puoli kuuden kieppeillä kun aamukoneet lähtevät..)
Poistuessa taas molemmissa päissä kuluu maksimissaan 5-10 min terminaalin läpikävelemiseen ja taksiin hyppäämiseen.
Minä jään eniten kaipaamaan nukkumavaunujen nostalgista muotoilua: sitä oranssia pesupistettä “hytin” nurkassa. Saisikohan sellaisen ostaa jostain omaan kylppäriinsä?
minulle jäi hämäräksi tämä pointti junaunien loppumisesta. minä olen matkustellut kyllästymiseen asti junilla (päiväsellaisilla) ja lähes aina nukun. päivälläkin voi nukkua… jopa asemansa ohi. se vasta tunnelmallista on, kun herää ja tajuaa joutuvansa seuraavalle asemalle, joka on käpykylä in-the-very-middle-of-nowhere.