Tamperelaiskoulun rehtori jakoi koululaiset tyttö- ja poikaluokkiin. Tytöillä on barbeja lukunurkassa ja pojat laskevat autoja tukkimiehenkirjanpidolla. Lapset jaettiin tyttö- ja poikaluokkiin, koska kolmasluokkalaiset pojat pärjäävät äidinkielessä tyttöjä huonommin.
Olisipa kiinnostavaa kuulla vanhempien mielipiteitä tästä kokeilusta. Haastatellut koululaiset vaikuttavat tyytyväisiltä.
Lisäys: Samasta aiheesta bloggaavat ainakin Pagistaan ja Viistolla pinnalla.
Simpsoneissa tehtiin sama. Tytöille opetettiin miltä matematiikka tunuu ja miltä plussamerkki tuoksuu, pojille ‘oikeita’ aineita. Onko Tampere Suomen Springfield?
En tahtoisi tyttäriäni tyttöluokalle (tai mihinkään tipulaan). Minusta se tukee tyttö- ja poikaklikkien muodostumista. Parempi on, kun oppivat reilusti olemaan samoissa porukoissa.
Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa on kaiken kaikkiaan vähän oppilaita, joten luokkakootkin ovat pieniä. Verrattuina aikaisempiin kokemuksiini suomalaisesta peruskoulusta (jollainen Escuela Finlandesakin on) täällä vallitsee hyvä henki tyttöjen ja poikien kesken. Yhdessä pelataan välitunneilla vaikkapa jalkapalloa. Sama päteen eri luokkien välisiin suhteisiin, koskee myös ylä- ja alakoulun suhtautumista toisiinsa.
Väitänkin rohkeasti, että tärkeimpiä oppimista tukevia tekijöitä on yksiköiden pieni koko: pieni koulu, pienet luokat, pienet ryhmät. Enkä tässä puhu rakennuksen neliöistä. Vastaan saa väittää, minä olen maallikkosaarnaaja näissä asioissa!
Pienessä koulussa aikoinaan ala-asteeni käyneenä (n. 60 oppilasta, yhdysluokat) voin yhtyä tuohon näkemykseen, että pienuudessa on paljon etuja. Sen vuoksi kyläkouluja tai pienempiä yksiköitä ei pitäisi sulkea ja maksimiluokkakoko tulisi olla enintään 20 oppilasta.
Muuten kyllä kannatan sukupuolen mukaan tehtävää jakoa vaikka läpi koko peruskoulun ja etenkin tiukempaa, mutta oikeudenmukaista kuria.
Kannattaa myös tsekkaa aiheen tiimoilta PBS Frontlinen dokumentti, A Class Divided, missä vastaavanlaisia kokeiluja tehtiin mm. silmien värin mukaan jaottelemalla. –> http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/divided/
Minäkin kävin ala-asteeni pikkukoulussa. Yhdysluokat (jos siis tarkoitetaan kahta luokka-astetta samassa luokassa) oli myös erinomainen opiskelurauhan ylläpitäjä. Ei tule tylsää vaikka hanskaisi jo jonkun asian, koska sitten voi joko seurata ylemmän luokka-asteen opetusta, tai jos on itse jo sillä ylemmällä luokka-asteella, niin voi esimerkiksi auttaa pienempää. Näin yli kolmikymppisenäkin muistan vielä kaikkein parhaiten nimenomaan ala-asteella opittuja asioita.
Itse satuin ylä-asteella vuoden kokeiluun jossa luokat oli normaalit, mutta ryhmät, joiden matkassa suurin osa tunneista oli, oli jaettu tyttöihin ja poikiin. Itse pidin siitä. Ryhmässä oli rauhallista ja hyvä henki. Valitettavasti vanhemmat kaatoivat kokeilun ja seuraavana vuonna palattiin normaaliin sekaryhmiin…
Eikös näin ole jo tehty aikuisoulutuksessa ja nimenomaan naisjärjestöjen aloitteesta? Ainakin ‘nais’johtajille järjestetään omaa sukupuolisidonnaista koulutustaan.
Itse olen käynyt kaksi ensimmäistä kouluvuotta sekaluokassa, kaksi seuraavaa tyttöluokassa, ja loput kahdeksan vuotta sekaluokassa. Pahimmassa teini-iässä oppiminen sujui parhaiten niissä valinnaisaineryhmissä, joihin oli osunut pelkästään omaa sukupuolta.
Näyttävät sunnuntaisin TV1:llä brittidokumentttia Aikamatka sisäoppilaitokseen. Kyse on toisesta tuotantokaudesta, joka poikkeaa ensimmäisestä siinä, että nyt tytöt ja pojat opiskelevat omissa luokissaan erikseen. Sarjan päätösjaksossa muistaakseni pojat toteavat, että poikaluokassa ilman tyttöjä oli rauhallisempaa ja keskittyminen opiskeluun tiiviimpää.
Tuo Aikamatka on mielenkiintoinen kokeilu. Jos en ihan väärin muista, niin loppujen lopuksi erinomaisen hyvin suoriutuivat ensimmäisellä tuotantokaudella. Sinänsä kyllä järkyttävää katsoa, miten porukka meinaa oksentaa syödessään lihapataa. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten moinen sujuisi Suomessa.
Hämmentävää. Odotin lukevani juuri täältä hirveimmän feminismi-vaahtoamisen. Ehkä blogit menivät sekaisin.
Ei pahalla!
No mikä ettei, ei siitä haittaakaan ole.
Ennakkoluuloton ja rohkea ratkaisu tuo jako. Toivottavasti se on hyödyllinen sekä pojille että tytöille.
Timo L., toinen mielenkiintoinen ohjelma oli Kurileiri. Kuri oli kovaa, mutta vain nuorten oman typeryyden ja tyhmyyksien takia. Manipulointiyritykset jäivät todella vain yrityksiksi ja tekoitkullakaan ei saanut tahtoaan läpi. Lopulta jonkinlaista heräämistä nuorissa tapahtui ja käytös muuttui järkevämmäksi.
Itse en lapsena ollut kiinnostunut autoista, en oikeista enkä leikki-sellaisista. Tekniikkalegot olivat ehkä ainoa perinteinen maskuliininen kiinnostuksen kohde. Punainen on aina ollut lempivärini ja jostain syystä vielä 80-luvulla iskostettiin vielä kovastikin päähän, kuinka se on tyttöjen väri ja olisi normaalimpaa tykätä sinisestä.
Tässä katsannossa tämä uutinen sai minut miettimään, miten tällaiset luokkajärjestelyt ja etenkin lelujen jako sukupuolen mukaan aiheuttaa. Kaikkia kun ei kuitenkaan saada samaan muottiin. Uskon kuitenkin suurimman osan sukupuolirooleista olevan täysin kulttuurin ja siinä vallitsevan kasvatuksen ansiota.
Ehkä on parempi, jos tämä jää yksittäistapaukseksi.
0
öööö.. miksi koulussa on leluja oppilaille? eikö siellä kuuluisi opiskella ihan ilman barbeja?
oma kokemukseni tyttökoulusta perustuu yläasteen viettoon tyttöluokalla; kokemus oli oikein miellyttävä indeed, oli rauhallista ja hyvä yhteishenki, porukka tuli läheisemmiksi toisilleen kuin muina kouluvuosinani. poikia nähtiin sitten välitunnilla, minkä lisäksi olin puukässyssä integroituna rinnakkaisluokan poikiin. yläaste oli kyllä parhainta kouluaikaani, nyt yliopistossakin on vaan “ihan kivaa”.
Minusta tuo tyttö- ja poikaluokkien jako voi sinänsä toimia, mutta minua suuresti ihmetyttää, miksi opetus on sitten kuitenkin vesitetty tuollaisella ihme barbie/auto -jaottelulla, millä ei ole mitään tekemistä varsinaisen opetuksen kanssa, ja mikä vain vahvistaa sukupuolistereotypioita.
Kotisivulinkkini kirjoituksessa kirjoitankin enemmän siitä, miksi minusta eritellyt luokat voisivat toimia – lähinnä jos vain opetushenkilöstö jaksaisi ajatella sitä, mihin tällä asialla loppujen lopuksi voitaisiin pyrkiä. Oikea vastaus ei minusta ole sukupuolikäsitysten vahvistaminen.
Hassua sinänsä, kirjoitukseni ei kirjoitushetkellä liittynyt mitenkään tähän Blogistanian keskusteluun, mutta näyttääkin siltä, että puhumme näköjään samoista asioista, vain eri kanteilta.