Syysmyrskyt ovat taas täällä ja niiden myötä sähkökatkokset. Tämä juttu on kirjoitettu pilkkopimeässä – ainoat valot talossamme ovat kannettavan tietokoneen näyttö ja UPS:n hengissä pitämän laajakaistamodeemin valot. Sitten kun varavirtalähteen akku ehtyy, viimeinenkin yhteys ulkomaailmaan on poikki ja olemme luonnon armoilla…
Taidankin tallentaa tämän jutun ennenkuin näin käy. Terveisiä säkkipimeältä Kangasalta.
(No okei, onhan sitten vielä kännykät niin että ihan verkon ulkopuolella ei tarvitse virua ;-)
Naapurissa, eli Vehmaisissa on vielä sähköt. Tuuli kyllä yltyy entisestään. Aamulla saa tarkistaa kaatuneet puut jne.
:D
Sähkökatko ohi 40 minuutin kuluttua – saapa nähdä katkeavatko vielä uudelleen.
“viimeinenkin yhteys ulkomaailmaan on poikki ja olemme luonnon armoilla”
Nörttiä koskien pikemminkin:
Viimeinkin yhteys ulkomaailmaan luonnon armosta
Varmaankin liioittelette pahuuden ja huomionkipeyden vuoksi. Meillä Tampereella elektronit ovat kunnossa. Lähden nyt pyöräilemään Kalevasta itään, ja kommentoin aamulla näkyikö mitään myrskyä ennen Kangasalaa. Räntä on kyllä värjännyt paikat valkoisiksi täälläkin. Syysmyrskystä valitetaan liian myöhään.
On epätavallista että se tapahtuu näin myöhään. Viimeksi sian oksan päähäni. Anteeksi.
Toivottavasti Matti pääsi ehjänä perille…