BLDGBLOG: The Undiscovered Bedrooms of Manhattan
A friend of mine once told me about the “typical dream of a New Yorker,” as he described it, wherein a homeowner pushes aside some coats and sweaters in the upstairs closet… only to reveal a door, and, behind that, another room, and, beyond that, perhaps even a whole new wing secretly attached to the back of the house…
Enpä tiennytkään että on ihan yleistä nähdä unia, joissa asunnosta löytyy uusia huoneita. Sen jälkeen kun muutimme meidän taloomme, olen löytänyt nukkuessani kokonaisen uuden kerroksen täynnä puisia uima-altaita, kolmen kerroksen korkuisia piharakennuksia, valtavia holvikaarin varustettuja kellareita täynnä jännittäviä harrastushuoneita, ja pari kertaa jopa toisen tyhjillään olevan talon piilotettuna tontin kauimmaiseen nurkkaan.
Joskus vertailimme samoihin aikoihin talon ostaneen kaverin kanssa uniamme. Sen lisäksi, että me molemmat löydämme unissamme uusia huoneita, päädymme molemmat lopuksi samaan ajatukseen:
“Mitähän tämän kaiken lämmittäminen tulee maksamaan?”
Unet taloista ovat myös monissa psykologian teorioissa mukana ja niissä taloa käsitellään usein ihmisen itsensä tai ihmisen elämän symboleina. Aikoinaan kirjoittajakoulutuksessa meille taottiin paljon päähän sitä ajatusta, että proosatekstissä asunnolla ja sen esineistöllä kuvataan myös siellä asuvaa henkilöä.
Mulla talounet liittyvät aina suurempiin elämänmuutoksiin jolloin rupean aina näkemään unia salahuoneista ja uusista asunnoista mitä ihmeellisimmissä taloissa.
Kyllä, tämä ilmiö ei koske vain manhattanilaisia tai (kangasalalaisia) talon omistajia. Monet muutkin ovat löytäneet portin sisältään…
Kun löytää itsestään tuntemattomia tai käyttämättömiä kykyjä ja ominaisuuksia, niin kieltämättä mieleen tulee kysymys: – Mitähän tämän kaiken lämmittäminen tulee maksamaan? :-)
Muita tavallisia ovat: – En “muistanutkaan”, että täällä on tällainen. – Mitähän käyttöä tälle on?
Mulla monet paikat ovat aivan käsittämättömässä remontin tarpeessa ja niissä liikkuu omituisia hiippareita…
Mulle tulee tilahaaveista (ja miksei myös -unista) puhuttaessa aina ensimmäisenä mieleen “ja kuka siivoaa!?”
Nimim. 34 neliötä suorituskyvyn ylärajalla
Se on vähän sama kun monet taksikollegat (itse myös) näkee unia, että asiakkaiden kuljetushommaa hoidetaankin polkupyörällä. Outoa…
Mitä ihm… eikö teillä niissä unissa ole ilppiä?
Twin Peaks episode 8. Major Briggs to his son Bobby:
(Jotain tälläista jokainen isä toivoo sanovansa pojalleen.)
Bobby runs into his father at the RR
MB: “Bobby, may I share something with you?”
BB: “Okay.”
A vision I had in my sleep last night. As distinguished from a dream which is a mere sorting and cataloging of the day’s events by the subconscious. This was a vision. As clear as a mountain stream. The mind revealing itself to itself. In my vision I was on a veranda of a vast estate, a palazzo of some fantastic proportion. There seemed to emanate from it a light from within this gleaming, radiant marble. I’d known this place. I, in fact, had been born and raised there. This was my first return. A reunion with the deepest wellsprings of my being. Wandering about I noticed happily that the house had been immaculately maintained. There’d been added a number of additional rooms but in a way that blended so seamlessly with the original construction one would never detect any difference. Returning to the house’s grand foyer came a knock on the door. My son was standing there. He was happy and care free. Clearly living a life of deep harmony and joy. We embraced. Warm and loving embrace, nothing withheld. We were, in this moment, one. My vision ended and I awoke with a tremendous feeling of optimism and confidence in you and your future. That was my vision, it was you. I’m so glad to have had this opportunity to share it with you. I wish you nothing but the very best in all things.
BB: “Thank you Dad.”
Bobby appears moved.
Hank asks Briggs how the pie was and salutes him.
MB:Exceptional, as always.
Olipa mielenkiintoinen uutinen! Tämä Samin mainitsema tuttava olen minä, ja noita unia on tullut kyllä paljon nähtyä. Poikkeuksetta ne ovat olleet hyviä unia, joissa päällimmäisenä tunteena on ollut syvä ja mielihyvän täyttämä ihmetys. Sellainen lapsenomainen ihmettely, jota aikuisiällä ei enää hereillä tavoita kun kaikki alkaa olla “Been there, done that, seen it all” -kyynisyyden mädättämää.
Olen nyt vaihtanut taloni kaksi kertaa suurempaan ja salatut huoneet ovat unissa radikaalisti – ja valitettavasti – vähentyneet.
Joten olikohan tässä nyt sitten takana ihan vain ahne ‘lebensraumin’ kaipuu ilman sen kummempaa syväpsykologista symboliikkaa?
Mulla talounet ei liity asunnon vaihtoon tai talon omistamiseen. Talounet on kivoja, mielenkiintoisia kuten edellinen kirjoittaja sanoi sen erittäin hyvin.
Esim uima-allas valtavan kokoisella parvekkeella, vinoja lattioita, loputtomia käytäviä, jotka jothtavat uusiin huoneisiin ja siiten jotain pelottavaakin: huteria kaiteita, reikiä lattioissa, ovia, jotka eivät aukea, pimeitä betonikellareita. Mutta päällimmäisenä on kuitenkin hauskaa ja ihanaa.
Jostakin luin myös tuota psykologista selitystä, että talounet kuvaa ihmistä itseään. Mutta minä en osaa tulkita omia uniani mitenkään. Tällasitko pääni sisältä sitten löytyy “…syvä ja mielihyvän täyttämä ihmetys. Sellainen lapsenomainen ihmettely, jota aikuisiällä ei enää hereillä tavoita…”
Jos tuota tulkitsen itseni kannalta, niin tunnistan sen miten aikuisikä säätelee liikaa tuota mielihuývän kokemista, vaikka luulisi sen olevan päinvastoin. Pitää käyttäytyä, ottaa perhe huomioon, ei saa puhua mitä vaan, joku voi loukkaantua jne. Mulle se on niin vaikeaa, että joudun kiinnittämään siihen joka päivä huomiota. Joudun supistamaan itseni ja luovuuteni.
Talounissa kokee todellakin sen menetetyn mielihyvän.
Mäkin näen noita unia. Erityisesti lapsuuden kodissani paljastuu vähän väliä saman kirjahyllyn takaa sama salainen huone täynnä okkultistista kirjallisuutta. Tuolloin ei haittaa, että viereisestä ikkunasta näkee mainiosti, että siinä on vain ilmaa.