Olen syvästi pahoillani Kauhajoen oppilaitossurmissa kuolleiden ja heidän omaistensa puolesta. Olen myös hyvin harmissani siitä, että Jokelan tapauksesta ei opittu mitään. Julkisuuden toivossa harkitusti “mediapakettiaan” levittävä häiriintynyt nuorukainen kerää kaikkialla tiedotusvälineissä aivan liikaa huomiota ja ymmärtäjiä. Siitä joukko samankaltaisia saa kimmokkeen hankkiutua historiaan.
On tullut taas aika taas kaivaa esiin oma keppihevonen ja syyttää sitä Kauhajoen oppilaitossurmista. Media on täynnä tappajan uhoavia kuvia ja toimittajat pusertavat tragediasta esiin jokaisen rahanarvoisen tipan tietoa, luuloa ja tunnetta. Kohun laannuttua asia unohtuu, kunnes tapaus tavalla tai toisella toistuu.
Etsiessään syyllisiä kaupalliset tiedotusvälineet voisivat vaihteeksi katsoa myös peiliin. Ehkä näiden näyttävien kohuspektaakkelien syynä eivät olekaan poliisi, joka ei näe tulevaisuuteen tai internet, jossa liikkuu paljon ihmisiä. Ehkäpä julkisuus on se käyttövoima, joka ajaa epätoivoisen nuoren epätoivoisiin tekoihin kuuluisuuden toivossa?
Seuraavaksi kuullaan tietysti selitys viestinten roolista yhteiskunnan vahtikoirana ja muuta kiemurtelua. Ampujakuvilla ja uhrien tovereiden haastatteluilla revittely ajaa tietenkin median omasta mielestä mainiosti tätä tarkoitusperää mutta todellisuudessa kyse on vain lukijoiden uteliaisuuden tyydyttämisestä, vai kuinka?
Minullakin on näissä tapauksissa nyt syntipukki, media. Tietenkään se ei yksin ole syyllinen tapahtumiin. Suomen vaipuessa joukkosuruun toivoisin erityisesti erään ihmisryhmän tutkiskelevan sydäntään ja omaatuntoaan erityisen tarkasti. Koulukiusaajat voisivat kerrankin mennä itseensä ja pohtia, voisiko pahaa oloaan purkaa muuten kuin tekemällä muiden elämästä helvettiä. Se voi kostautua.
Edit 25.9: Tämä kirjoitus oli tänään linkkivinkkinä Metron paperiversiossa, kiitos siitä. Metron juttu ei kuitenkaan ollut itse kirjoittamani linkkivinkki, kuten vastaavat jutut yleensä. Tämä selvennyksenä Metron lukijoille, jotka ehkä ihmettelivät, suosittelenko lehdessä omaa juttuani.
Mielestäni osut kirjoituksellasi naulan kantaan.
Hyvin puhuttu, ugh.
Minua kauhistutti sen kaikkien lehtien sivuilla komeileva alaotsikko “OLITKO PAIKALLA ? LÄHETÄ KUVASI !!!” – miten raadollista. Tähänkö se kaikki kollektiivinen sisällöntuottaminen kutistuu ?
Pingback: Hyvää ja huonoa uutisointia Kauhajoen tragediasta « LEHMÄTKIN LENTÄIS
Juuri tätä ajatusta olen viime päivät pyöritellyt mielessäni. Kiitos, että puit sen sanoiksi.
Tekijää pitäisin syyllisenä, aina voi selittää mikä leego lapsena ei sopinut kohdalleen jne.
Tekijä on toki syyllinen mutta toisaalta jokaisella ihmisellä on murtumispisteensä jonka yli potkittuna ihmismieli muuttuu arvaamattomaksi..
Ehkä tässä on kyse niistä kohtaloista jotka ennen vain päättivät päivänsä kaikessa hiljaisuudessa mutta jotka ovat nyt median kautta löytäneet makaaberin keinon olla edes hetken tähdenlennon ajan kaikkien huulilla…
On aina helpompaa syyttää mediaa kuin tekijän kotia, vanhempia, ystäväpiiriä tai yhteiskuntaan meidän kaikkien yhdessä kehittämää sairasta menestymisen ja onnistumisen kulttuuria, jossa tavis ei ole mitään mutta julkisuus on kaikki. Syntipukin ulkoistaminen on hyvin inhimillistä mutta erittäin tuhoisaa.
Pingback: Kauhajoen ammuskelu 23.9.2008 « Appelsiinin tuoksua
Päreesi viimeiseen kappaleeseen viitaten totean saaneeni netissä tappouhkauksia, mikä ei tunnu kovin mukavalta. Onkohan tällaista netissä tapahtuvaa uhkailua vastaan olemassa lainsäädäntöä.
Hei, kiitos kaikille juttuni kommentoinnista – hyviä näkökulmia on tullut esiin.
kh: Kaikki normaali lainsäädäntö pätee myös netissä. Ehdottomasti kannattaa tehdä poliisille ilmoitus laittomista uhkauksista. Kannattaa myös säästää kaikki todisteet, esimerkiksi sähköpostit asiaan liittyen.
Mielestäni näitä ampujia ei kannata syyllistää likaa. Nämä ampumiset johtuvat yksinkertaisesti halusta purkaa vihaa.
Mikäli tulevat joukkomurhat halutaan estää niin pitäisi keskittyä henkisen pahoinvoinnin vähentämiseen kouluissa. Tämä tuskin tulee onnistumaan, joten vastaavanlaisia tapuksia todennäköisesti lisää jo lähivuosina. Jokelan tapauksesta tekee mielenkiintoisen sen että yksi uhreista oli tiettävästi homoseksuaali. Tästä päästäänkin erääseen viime aikoina kouluissa ilmenneseen ongelmaan(joka on todella kuoliaaksi vaiettu nykyisenä suvaitseevuuden aikana) eli avoimesti homoseksuuliset opiilaat(lähinnä pojat)
jotka ahdistelevat seksuaalisesti muita oppilaita.
Täysin samoja ajatuksia minullakin on ollut aiheesta, joskin myönnän niiden osittain syntyneen Bowling for Columbine -leffan myötä.
Kun ottaa huomioon että sekä Auvinen & Saari olivat laittaneet videoitaan/kuviaan nettiin, niin eiköhän ole selviö että jonkinasteinen julkisuuden kipeys oli pojilla osasyynä karmeisiin tekoihinsa.
Kauhajoen ammuskelun jälkeen Youtube ja IRC-galleria poistivat epäillyn profiilin tuntien kuluessa tapahtumasta, pisteet suoraselkäisestä ja nopeasta toiminnasta ko. tahoille. Ikävä kyllä esim. iltapäivälehdet eivät ole kunnostautuneet vastuun ottamisen saralla. Päin vastoin ne ruokkivat uusia ammuskeluita antamalla tapahtumalle ylenpalttisen paljon julkisuutta – kuin heittäisi bensaa liekkeihin…
Tämän takia en nykyään enää hesareita tai muita uutislehtiä luekkaan (National Geographici ja Stratfor ovat ainoat) ja television katselun lopetin jo vuosia sitten. Kuitenkin huomaa miten näitä kouluammuskelun kaltaisia uutisiakaan ei voi välttää, lööpit hyppää vastaan metroasemilla jne.
Uutisten taso varsinkin tässä maassa on aivan älyttömän syvissä vesissä. Sen huomasi jo Jokelan aikaan ja sama näkyy toistuvan nytkin. Ei mitään kunnioitusta mihinkään suuntaan, kaikki uutisoidaan mitä vaan voidaan eikä esim. Hesarin ja keltaisen lehdistön välillä ole mitään eroa. Suoraan sanoen järkyttävää! Nykyinen uutisointityyli ja asioilla mässäily on sairasta – se ei hyödytä ketään, asiasisältö on aivan olematon ja kyse on vaan sairaalla trivialla mässäilystä. Aikanaan pidin mainosporukkaa moraalittomana, mutta kyllä lehtitoimittajillakin täytyy olla välillä vaikeaa katsoa peiliin – huhhuh!
En tiedä, mihin kirjoituksen otsikolla viitataan. Mediaanko? Jos olisit, Riitta hyvä, ollut paikan päällä Kauhajoella, tietäisit, että media käyttäytyi nyt huomattavasti asiallisemmin kuin Jokelassa ja että toimituksissa todella on opittu paljonkin Jokelan uutisoinnista. Konkreettisesti oppi näkyi hillittynä ja tasapainoisena uutisointina, jota erityisesti Helsingin Sanomat, Aamulehti ja muutama muukin maakuntalehti teki.