Auttaako mies teillä kotitöissä? Riitta Hankonen kirjoittaa hienon kolumnin toisensa perään. Tänään hän ihmettelee muun muassa, mihin perheessä tarvitaan työnjohtajaa: “Mies joutuu luultavasti palkkatyössäänkin tekemään enemmän tai vähemmän vastuullisia päätöksiä, joten miksi hän ei kykenisi vastaavaan omassa kodissaan?” Jaa-a?
Pinseri
Tärkeitä asioita
Hoh hoijaa.
Lähtötilanne: kahden aikuisen talous, jossa molemmat käyvät töissä (ja tekevät niitä vastuullisia päätöksiä). Minä teen kotityöt omasta vapaasta tahdostani: olen pedantti ja laatustandardini ahdistaisivat ihan ketä tahansa. Lisäksi *oikeasti tykkään* kaikesta muusta kodinhoitoon liittyvästä paitsi imuroimisesta. Miesväki tekee silloin kun huomaa että jotain tarvitsee tehdä, ja tarvittaessa jos pyydän, ilman mutinoja tai nalkutusta kumminkaan puolin.
Kumpikaan meistä ei ahdistu kotitöistä. Itse asiassa talossa on perjantaisin (eli siivouspäivänä) kaksi iloista ihmistä: nainen kuin laululintu hyvällä tuulella kättensä töitä ihaillen, ja mies, joka on tyytyväinen siihen, että talossa on hyväntuulinen nainen.
Itselleni kodinhoito on loistavaa vastapainoa IT-duunille, jossa työn tuloksia saa odotella joskus kuukausiakin. Voi sitä riemua, kun tiskipöytä on siisti, asunnossa tuoksuu hyvälle ja voi sytyttää kynttilän ikkunalle :-) En juurikaan harrasta asioita kodin ulkopuolella (koska en ole kiinnostunut); harrastan kotona kotitöitä enkä syyllistä itseäni tai miestäni siitä, ettei niitä “jaeta”.
Saan myös valtavaa nautintoa perheen kotitöiden ja ruokatalouden organisoimisesta, koska siinä hommassa en joudu huomioimaan kuin mieheni mielipiteen ja omani, en busineksen edustajien tai puolivuosibudjettia tekevän projektipäällikön. Tämä on Minun Hiekkalaatikkoni, jossa minä organisoin ja teen, ja mieheni konsultoi. Arki on ihanaa ja kotona on hyvä olla: laiskana ihmisenä en tahdo samanlaista vastuuta työssä tai muilla foorumeilla, koska kotona laadunvalvonnasta vastaamme vain me kaksi ja halutessaan voi huijata :-)
Kyllä, mieheni osaisi työnjohtaa tätä hommaa, jos hänellä olisi kiinnostusta. Hän näkee, koska vessapaperi on loppu, ja käy ostamassa lisää. Mutta miksi ihmeessä tahtoisin toisen työnjohtajaksi omaan projektiini? Miksi edes tahtoisin tiettyä “osallistumista” (tekemisen tasolla) juttuun, joka on selkeästi minulle oma ja tärkeä? Siksikö, että minun pitäisi solidaarisuudesta tuntea syyllisyyttä, koska monissa muissa huusholleissa nainen ei voi valita? Naisen Pitää Äänestää Naista ja Vain Luomusynnytys On Oikea Synnytys!
Meillä kotitöistä on keskusteltu ja keskustellaan. Myös se on huomioitu, että itsevaltiaan asemani kotitalouden hoidossa on kätketty kontrollin muoto. Asian tiedostaminen luo dialogia ja mielestäni varmistaa sen, etteivät kotityöt automaattisesti lankea jomman kumman kontolle. Molempien työpanosta arvostetaan, ja minä saan harrastaa sitä mistä pidän ilman, että toinen sekaa selvässä asiassa. Valitettavasti en kai sitten koskaan ollut hyvä feministi, koska en tahdo että minun sukupuoleni takia täytyy jakaa homma, jota en tahdo jakaa.