Juha kirjoittaa urbaanista löytöretkeilystä. Tutkitaan uusia eksoottisia paikkoja, mutta luonnon sijasta kaupunkiympäristössä. Ajatus on kiehtova. Tuota tuli tehtyä paljon pikkupoikana (“mitäs tuolla on”), mutta harrastusta voisi verestää näin aikuisemmallakin iällä.
Tulee mieleen joukko nolosti päättyneitä minun ja Riitan urbaanin löytöretkeilyn yrityksiä. NYSE:stä meidät käännytettiin heti pyöröovilta (ei lupalappua), Centre Pointissa päästiin sentään hisseille asti. Lawrence Berkeley Laboratoryyn ja Cape Canaveral Air Force Stationiin pyrkiminen sai aikaan niin ikään käännytyksen portilta. Vaikeusaste oli ehkä turhan korkea – niihin päästäkseen täytyisi olla joko Ethan Hunt tai kuulua Lone Gunmeniin.
Ensi kerralla kannattaa sitten kokeilla vaikka Los Alamosin ydintutkimuskeskusta :) http://www.wired.com/news/conflict/0,2100,57792,00.html
Retkiä on tullut tehtyä paljonkin. Nekalan teollisuusalue on tamperelaiselle todellinen löytöjen aarreaitta. Laitakaupungilla yleensäkin, esimerkiksi Vehmaisissa radanvarrella on paljon hyviä kohteita. Olen pitkään haaveillut talvista luontoretkeä jonkin (Tampereen) Myllypurolaisen tehtaan valtavalle ja askeettiselle pihalle. Siis että istuttaisiin peltihallien ja koneiden keskellä nuotion ääressä makkaraa paistamassa.