Suositusta pikaviestinohjelmasta MSN Messengeristä ilmestyi uusi versio, järjestysnumeroltaan kuutonen. Aivan kuten vähän aikaa sitten uudistunut Applen iChat, myös tämä sisältää nyt mahdollisuuden kuvan ja äänen helppoon siirtämiseen.
Tuomolla sattui olemaan kotona vastaostettu webcam ja meillä molemmilla uusi Messenger käynnissä, joten täytyihän uutta teknologiaa kokeilla! Ja tietysti sitä kokeiltiin ensin Tärkeisiin Asioihin, eli koiranpentujen esittelyyn. Saimme katsoa ruudulta livekuvaa Neo-koiranpennusta ja hämmästellä miten iso se jo on.
Video- ja äänichatit ovatkin nyt huippumuodikas juttu ja herättävät innostusta niitä kokeilevissa. New York Times ehti jo testaamaan sekä Applen että Microsoftin ohjelmistot. Applen iChat keräsi paljon kehuja – itse en ole ehtinyt vielä sitä testaamaan, mutta Mac-ohjelmia nähneenä uskon kyllä sen laatuun. iChatin valttina pidettiin yksinkertaisen jämäkkää käyttöliittymää ja erinomaista kuvanlaatua – joka on Applen oman kameran ansiota. Valitettavasti vain iChatia ei voi käyttää ihan millä tahansa kameralla, vaan iSightin lisäksi kelpaavat vain firewire-liitäntäiset kamerat (esim. digitaalivideokamerat).
Messengeriä moitittiin microsoftimaisen sekavasta käyttöliittymästä, mutta se taas toimii kameralla kuin kameralla ja osaa liikuttaa kuvaa hitaampienkin yhteyksien yli. Suurin Messengerin valtti on sen valtaisa potentiaalinen käyttäjäkunta – onhan Messenger käytännössä osa Windows-käyttöjärjestelmää.
Mutta teknologiaa kiinnostavampi on kuitenkin konsepti. Pikaviestinohjelmat ovat jo nyt osoittautuneet näppäriksi kommunikointivälineiksi. Verkossahan on toki juteltu jo pitkään, ja videoneuvottelujakin on käyty Netmeetingin avulla jo useita vuosia. Uudet helppokäyttöiset ohjelmat ovat kuitenkin tuoneet chattailyn myös ns. tavallisten käyttäjien ulottuville.
Kun kuvayhteyden muodostaminen muuttuu helpoksi tyyliin “osta edullinen web-kamera kaupasta, kytke se tietokoneen USB-töpseliin kiinni ja ala videochattiin ystävien kanssa”, on se taas yhden sortin henkinen vallankumous. Ja kun ruudullasi on auki joukko videoikkunoita kaveriesi koteihin, tuntuu Internet jälleen kerran vähän hienommalta kommunikaatiovälineeltä.
Tuomon luona pidetään tällä hetkellä bileitä ja minut on kutsuttu osallistumaan kärpäsenä katossa. Messengerin välittämä kuvanlaatu on tällaisen puolimegaisen perus-laajakaistayhteyden yli suorastaan yllättävän hyvä. Kuvassa ei ole näkyvissä juurikaan nykimistä, henkilöt (ja koirat) pystyy tunnistamaan eikä kuvan siirto edes tuki nettiyhteyttä muilta ohjelmiltani.
Meillä ei web-kameraa vielä ole, mutta nähtävästi täytyy käydä hakemassa jokin halpa kamera (harmi ettei yksikään meillä olevista digikameroista osaa toimia web-kamerana). Sitten voinkin näyttää tutuille virtuaalisia koti-esittelyitä kävelyttämällä kannettavaa tietokonetta ja siihen kiinnitettyä kameraa ympäri taloamme ja puutarhaamme, samalla kun se lähettää videokuvaa langattoman verkkomme yli.
Uusmedia-alalla duunailleet tuhahtavat tässä vaiheessa “tuotakin tehtiin jo viime vuosituhannen puolella”. Tämä on kuitenkin vaikuttaa tukevan teoriaani tekniikan arkipäiväistymisestä: se mitä asiantuntijat ja innostuneet harrastelijat tekevät tänään, on kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä viiden vuoden kuluttua ja enemmistön arkipäivää kymmenen vuoden kuluttua. Viidessätoista vuodessa asiasta on tullut liki kansalaistaito. (Kotitehtävä: mieti maailmaa viisi vuotta sitten (1998), kymmenen vuotta sitten (1993) ja viisitoista vuotta sitten (1988)).
Muuten hyvä, mutta mistä löytyy video chattaajia :)