Kasan Tuula oli 30.8. päivätyssä jutussaan Sukupolvi Ex(men) kiinnittänyt huomiota samaan asiaan kuin minäkin monesti: näinä tasa-arvoksi kehuttuina aikoina pojat (miehet?)diilaavat kaiken keskenään eivätkä edes huomaa, että siinä olisi mitään erikoista. Jätkäkulttuuri alkaa olla vallitsevana muuallakin kuin Imagessa.
Yliopistojen sisäänotossa on jo pitkään vallinnut sama tilanne: jokunen pisteiltään heiveröinen poika pääsee yliopistoon kovatasoisten naisten kera. Kuluu hetki, ja poika on poimittu joukosta “professoriaineksena”, joka loppupeleissä saa virat ja apurahat pätevämpien nenän edestä. Minusta olisi reilua kertoa tämä jo opintojaan aloittaville, tai se tulee yllätyksenä siinä vaiheessa, kun lahjakkuudesta ja kovasta työstä pitäisi jo herua muutakin kuin opintoviikkoja.
Jonkun “ATM:n” (arkkityyppinen “alemman markkinatason mies” :-)) saamishuolet vaikuttavat kyllä vähäpätöisiltä siihen nähden, mitä kaikkea naisilta jää saamatta ja saavuttamatta jätkäkulttuurin läpitunkemassa maailmassa jo pelkkien partriarkaalisten piilorakenteiden takia, saati siksi että nyt on alettu kovaäänisesti ajaa jokaisen miehen oikeutta parempaan elämään naisten kustannuksella valtion bordelleineen ja muine hömpötyksineen.
Ratkaisu: vallankumous.
Riitan kirjoitus kuvastaa hyvin perusfeminismin ongelmia: halutaan samaa kuin miehet tarkemmin määrittelemättä, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Kun yhden ottaa, toisen jättää. Naisten kapina hellan äärestä liike-elämän huipulle tarkoittaa samalla sitä, että se työ, jota naiset tekivät ennen kotona, jää kokonaan tekemättä. Kannan erityisesti huolta perheistä, joissa lapsille ei ehditä tehdä ruokaa tai heistä ei muutenkaan viitsitä huolehtia.
Miehenkin paikka voi olla hellan ääressä, en sano sitä. En vain ymmärrä sitä, miksi sukupuolten on taisteltava “oikeuksistaan” keskenään sen sijaan, että yksinkertaisesti vain jaettaisiin tehtävät tasan. Enkä myöskään usko, että yksi professorivirka on se, joka tekee naiset (tai edes miehet) lopullisesti ja ikuisesti onnellisiksi.
Viestinnän parissa on ainakin niin, että naiset vievät jo pelkästään määrällisellä ylivoimallaan työpaikat. Se ei häiritse minua vähääkään, sillä tiedän kuitenkin aina pärjääväni omilla ansioillani enkä sukupuolellani.
Kyse ei ole yhdestä professorinvirasta vaan oikeudesta valita, mitä haluaa tavoitella (niin että ratkaisua ei jo ole tehty puolestasi sukupuolen perusteella).
I, for one, welcome our new female overlords. 8-)
Niin, kysehän ei ole yksinkertaisesti siitä, että tehtävät jaettaisiin tasan – on syytä kysyä sitä, että kuka niitä tehtäviä jakaa. Jos naiset eivät esim. etene yliopistourallaan professuuriin, onko kyse pelkästään siitä, että naiset ovat tutkijoina huonompia? Ei, vaan kyse on meritoitumisprosessista: kuka valitsee kenet laitosten pätkätöihin, kuka suosittelee kenelle apurahaa, kuka päättää apurahoista, kenet valitaan komiteoihin, jne.
Toki kaikki haluaisivat pärjätä omilla ansioillaan, mutta kun ansiot eivät aina riitä.
Jeps kyllähän naisvaltaisella alalla eli toimituksessa on kivaa olla mies. Riittää vähän vähemmätkin lahjat ja kaverit jeesaa aina vähän paremmille palkoille sekä duuneihin. Kyllä harmittaisi olla nainen, koska uralla etenemättömyyden tiellä ovat miehet eivätkä omat kyvyt. Onneksi naiset eivät osaa tätä taktikointia keskenään.
:D
Onko tosiaan niin, etteivät naiset etene urallaan tarpeeksi pitkälle? Jyväskylässä yliopiston rehtorikin on nainen…
No just niin. Kun yksi kymmenesta on nainen, niin eihan siina mitaan syrjintaa voi olla kyseessa…
Itse olen juuri nyt pätkätöissä yliopiston laitoksella, jossa on kymmenen vakituista opetusvirkaa ja joista kahteen on valittu nainen. Puhun nyt siis pelkästään pysyvistä viroista, en sijaisuuksien täyttämisestä.
Kyllä lasikatto on naisille arkipäivää muuallakin kuin yliopistossa. Useimpien miesten arkipäivä on koiralauma: laumanjohtajan mielistely ja omien tehtävin nipin napin suorittaminen riittävät takaamaan paikan hierarkiassa. On ihan ok väheksyä naikkosten, tyttösten ja ämmien tekemisiä – kaikella “hellyydellä” totta kai.
Minä en ainakaan halua samaa kuin miehet. Haluan mahdollisuuden ja vapauden tehdä sitä, mitä haluan tehdä. Hasta la victoria siempre!
Whoaa!
Pinserissä tasa-arvokeskustelua! Luulin tämän olevan MAT- & ATM-vapaavyöhyke. Tiedä vaikka tässä vielä itsekin intoutuisi.
Taisin jättää Pinserin lukemisen tästä hyvästä vähäksi aikaa tauolle. Lasikatto on hyvin monella naisella omassa päässään, eikä jossain kuvitelluissa veljeskuntien globaaleissa salaliitoissa. Itse olen joutunut konkreettisesti “syrjityksi” sen perusteella että ohitseni painoi kiintiönainen (eikä tämä ole mitään mutua, vaan faktaa). Mars armeijaan siitä valittamaan. Ai niin, mutta naisillehan sekin oli vapaaehtoista.
En nyt tiedä tuosta MAT- & ATM-keskustelusta: itseäni ei tuon tyyppinen keskustelu kiinnosta pätkääkään. Minusta sitä voisi lähinnä kutsua puhtaaksi mollaamiseksi, stereotypioiden rakentamiseksi, ennakkoluulojen vahvistamiseksi tms eikä miksikään keskusteluksi – eikä sillä ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.
Mie olen haaveillut vallankumouksesta tai oikeammin yleislakosta: Kaikki naiset lakkoon niin pitkäksi aikaa että alkaa palkka- ym. tasa-arvo toimia. Tämä lakko koskisi tietenkin myös kotitöitä ja lastenhoitoa.
Miehen on niin helppo sanoa että “naisella on lasikatto päässään”. Kun voisittekin te-kaiken-ah-aina-niin-paremmin-tietävät miehet kokeilla edes päivän naisena oloa yliopistoympyröissä.
Nimim. Oho, taas meni virka kun jätkät saivat “yllättäen” sovittua siitä keskenään saunassa
“Kun voisittekin te-kaiken-ah-aina-niin-paremmin-tietävät miehet kokeilla edes päivän naisena oloa yliopistoympyröissä.”
Haa haa. On se naisena oleminen Suomessa niiiiiin kurjaa ettei mitään rajaa. Ihan tulee empatian kyynel silmään. Ihme saatanan vikinää: jos mies ei pärjää, hän voi syyttää siitä vain itseään. Jos nainen ei pärjää, se on patriarkaalisen yhteiskunnan – ja erityisesti sen miesjäsenten – vika.
Nimim. “Oho, taas meni virka kun uranainen kiipi reittä pitkin paremmille palkoille.”
En muista aloista tiedä, mutta minun alallani on jo sinänsä hankalaa se, kun naisia on opiskelijoista vain murto-osa (esimerkiksi usean kymmenen hengen kursseille tulee yleensä kourallinen naisia, jos sitäkään).
Itse työskententelen IT-alalla ja täälä olen kanssa huomannut tuon ilmiön jossa miehet etenee reippaasti, mutta naiset joilla olisi taitoa jäävät paikoilleen tai työnnetään erilaisiin sihteeri tyyppisiin hommiin. Toki on poikkeuksia, mutta niistä vastaa yleensä nainen jolla on riittävän miehinen asenne.
Toisaalta pitäs varmaan olla ihan hiljaa kun olen itse tämän järjestelmän avulla edennyt edes tähän asti, mutta kai se tasa-arvo on jollain tapaa hyvä ja tavolteltava juttu.
Omasta mielestäni monien naisten etenemisen ongelmana on sopivan suhdeverkoston puute. Naisilla yleensä tuttavapiiri on kapeampia tai ainakin enemmän hajautunut. Itelläni kaveripiiri on enempi vähempi jossain tekemisissä IT-alan kanssa. Naisilla on yleensä elämässä muutakin kun nämä IT-jutut, kun taas meidän miesten putkiaivoilla on helppo tehdä töitä ja vielä harrastaa samaa asiaa mikä sitten kasvattaa sitä suhdeverkostoa ja takaa riittävän tunnettuuden jonka ansiosta saattaa vähän edetä ja töitäkin on aina tarjolla.
Olen ollut IT-alalla noin 8 vuotta ja olen myös nainen. Niistä ihmisistä, joiden kanssa samaan aikaan aloittelin alalla, noin puolet on naisia ja toinen puoli miehiä. Nuo naiset tekevät nyt kutakuinkin samaa työtä kuin 8 vuotta sitten. Miehistä yhtä poikkeusta lukuunottamatta jokainen on enemmän tai vähemmän johtavassa asemassa.
Myös olen saanut huomata, että työpaikan tarjoamat etuisuudet ovat osuneet enimmäkseen mieskollegoille. Ja jos tälle kysyy perusteluja, saa osakseen naureskelua.
Omiin kokemuksiini kuuluu esimerkiksi esimies, joka palkkaneuvotteluissa tokaisee: “mihin sun kaltainen vanhapiika semmosia rahoja tarttee?” Urallaetenemispyrkimyksiäni on esimiesten taholta otettu vastaan vaivautuneesti kiemurtelemalla ja puheenaihetta vaihtamalla. Tai kehoittamalla oman yrityksen perustamiseen. Tai antamalla esimiestehtäviä ja sitten julkisesti kyseenalaistamalla samaisen tehtävän mielekkyys.
Ihmettelyyni näihin asioihin liittyen on miespuolinen esimies todennut mm. että on harmi, etten voi osallistua heidän saunailtoihinsa.
On myös osunut kohdalle tilanteita, joissa esimies on kommentoinut vaatetustani epäesteettiseksi, kampausta huonoksi. On myös käynyt niin, että esimies on käpälöinyt.
Ja jos aion alalla jatkaa on näiden samojen miesten kanssa oltava tekemisissä ja vieläpä vakuuttavan iloisena. “Onpa mukava nähdä. Mitenkäs perhe jaksaa?”
Olen IT-alalla työskentelevä 25-vuotias nainen.
Minua ei ole koskaan syrjitty sukupuolen eikä minkään muunkaan vuoksi yhdessäkään miesvaltaisessa työyhteisössä. Naisvaltaisessa työpaikassa minua sensijaan on syrjitty siksi että minulla on mm. “väärät mielipiteet”, liian “suorasukainen asenne” sekä liian vähän mielenkiintoa laihduttamisesta puhumiseen ja miesten haukkumiseen. Nykyisen työpaikkani kehityskeskustelussa minulta kysyttiin olenko tyytyväinen palkkaani johon vastasin myöntävästi, sillä olen. En tiedä mikä on miesten (tai muiden naistenkaan) palkka tässä firmassa eikä se minua kiinnosta koska teen työtä sillä palkalla jonka koen reiluksi korvaukseksi kyseisestä työstä, muiden palkasta riippumatta.
Yhden valituksen aiheen tunnistan. Naisilla on sama taipumus niin työelämässä kuin parisuhteessakin tehdä suuria ponnisteluja ja uhrauksia vaativia tekoja ikäänkuin yllätyksenä ja kun eivät saa tästä ylimääräisestään panostuksesta odottamaansa ylistystä he katkeroituvat ja väittävät miesten pääsevän vähemmällä. Varmasti niin, mutta miksi sitten itse tekevät tarkoituksella asiat vaikeammin!
Yliopistomaailmasta ja sen kieroudesta en sen sijaan tiedä mitään sillä olen vain tällainen sivistymätön amiksen planttu. Yksityisellä puolella asiat tuntuisivat olevan paremmin, josta päästäänkin naisellisten valintojen syvimpään olemukseen; miksi pyrkiä alalle jolla jo lähtökohtaisesti tietää asioiden olevan epätyydyttävässä jamassa?
Ensimmäistä käpälöintiä odotellessa ;-)
“Älkää menkö yliopistoon koska siellä syrjitään naisia”! Hahah, loistava neuvo. Kaikki lyylit amikseen. Toivottavasti Anne on elämäänsä yhtä tyytyväinen vielä nelikymppisenä, kun miespuoliset ikätoverit ajavat bemareillaan omakotitalosta lapin huvilalle ja hän viilaa samaa pakoputkea kolmatta vuosikymmentä samalla palkalla. :->