Taisi olla Tommipommi joka kirjoitti kauan sitten, aikana jolta ei ole enää permalinkkejä tallessa, siitä kuinka toimitaan kun ei tunnu olevan mitään sanottavaa. Silloin aletaan kirjoittamaan. Mitä tahansa. Arkipäivästä kertominen on jotain sellaista joka on kaikista arvokkainta tulevaisuuden data-arkeologeille. Niinpä tässä tulee kertomus ihan tavallisesta tylsästä maanantaista.

Kelloradiossani on torkkupainike, josta kerran painamalla saa kahdeksan minuuttia lisää nukkuma-aikaa, kahdesti painamalla 16, kolmesti 24 jne. Käytinkin sitä tänä aamuna ahkerasti. Samaisesta syystä johtuen aamiainen oli pikamallia: lasillinen vettä ja vitamiinipilleri. Työmatkan viihteenä oli tällä kertaa perinteisen radiomiksauksen (Peltsiä ja Juusoa, paitsi itseääntoistavan ja tylsän musiikin aikana Radio Peiliä) sijasta Vice City Original Soundtrack – mennessä Wildstyle Pirate Radio, tullessa Radio Esposito. Kiitokset vain Henrille erinomaisesta musiikkivinkistä.

Hurjaa vauhtia ohi kiitäneen työpäivän jälkeen löysinkin itseni taas kotoa leikkimästä Totin kanssa. Ihmisvuosissa se on tällä hetkellä peruskoululainen, joten kävimme koirakoulua makupalojen piilottamisen ja kierähdystempun opettelun merkeissä. Ruokakauppakierroksella mukaan tarttui monenlaista hyvää ja niinpä harmaa kortti vinkui tuskissaan tiliä rokotettaessa samalla kun vihreä kortti sai nauttia bonuspisteistä. Toivottavasti keltainen, sininen ja platinanvärinen kortti eivät tulleet kateelliseksi.

Loppuillasta jäi vielä aikaa Pinserin kanssa puuhailullekin. Lisäsin blogilistaan taas kolmatta kymmentä uutta tulokasta. Kysyn Vaan ei tuottanut taaskaan pettymystä vaan kirjoitti pian sen jälkeen arviot uusista tulokkaista. Seurasin Top-listan nousijoista ja laskijoista hetkisen uusien tulokkaiden nousua kohti kuuluisuutta.

Pamaustani läpilukiessa tunsin piston omassatunnossani: niin moni mielenkiintoinen asia ehti jo mennä ohi ja tulla raportoiduksi niin monessa blogissa, etten enää kertakaikkiaan kehdannut linkittää niihin. Siinä meni maukas TeliaSoneran Echelon -salaliittoteoria ja Soneran selittelyt asiasta, Microsoftin julkisuuteen lipsahtanut Windows-lähdekoodi, sen repostelu ja eka tuon perusteella löydetty turvallisuusaukko sekä hukkuva Tuvalu. Noh, tuossahan ne nyt kuitenkin tulivat – tulevaisuuden minä ainakin tietää että jotain tänäkin aikana tapahtui.

Kaupasta mukaan tarttuneet laskiaispullat maistuivat kahvin kanssa hyviltä. Kansakunnan jostain ruuhka-Suomen rajoilta kahtia jakava kysymys “mantelimassaa vai mansikkahilloa” ratkaistiin tällä kertaa etelää edustavan puoliskomme hyväksi. Toisena vaihtoehtona oli kompromissinomainen ananashillolla maustettu pulla. Ensi kerralla aion kyllä vaatia mansikkahillopullaa, sitä ainoaa oikeaa.

Vielä ennen nukkumaanmenoa yksi blogilistaan liittyvä nippelitieto: ellen ihan väärin katsonut, korkeimmalle sijoittunut englanninkielinen blogi on The Butt Ugly Weblog sijalla 80. Seuraava menee jo pitkälle toiselle sadalle.