Niin pitkälle kuin silmä siintää, pystyn aistimaan tietynlaisen juhannusangstin. Kaikki ovat menossa jonnekin, mutta minne pitäisi? Juhannuksen menoliikenne alkanee pikapuoliin, mutta entäs jos olet jo siellä, vehreällä maaseudulla? Pitäisikö ajaa mökille, jotta olo olisi varmasti tarpeeksi primitiivinen ja “juhannusmainen”. (Viime kesäinen kokemus antaa viitteitä, että ainakin minun kannattaa sitä välttää.) Festareille eivät kaikki taatusti halua, ja urbaani juhannus on tullut koettua moneen otteeseen. Samoin juhannus ulkomailla. Molemmat varsin erinomaisia juttuja, joskin jokin monoliittisen kulttuuriperimän agraarimuistissa tahtoo välillä tökkiä sanoen: “Kun Suomessa luonnossa kerrankin on valoisaa yötä myöten, siitä pitäisi jotenkin onnistua ottamaan kaikki ilo irti.” No niin varmaan, mutta miten? Kerropa juhannusvinkkisi.
Pinseri
Tärkeitä asioita
Kyllä se mökki on oikea ratkaisu, tässä niille, joilla ei vielä ole mökkiä:
http://www.kanervo.net/vuokrataan.htm
Tsekkasin numeronkin, on olemassa kyseisellä henkilöllä. Järkyttävää. Kuvat kuin kaatopaikalta!
Ni-in, tätähän sitä on itsekunkin tykönä jouduttu pohtimaan. Olen päätynyt siihen, että teeskentelen, ettei juhannusta olekaan. [Ketähän minä tässä nyt yritän muiluttaa, tottakai kaapit pullistelee makkaraa ja oltta. Onneksi on yksi päivä enemmän aikaa hävittää kaikki hankittu ruoka ja juoma.]
Paras mahdollinen tapa viettää juhannusta on istua kotona viimeisillään raskaana ja odottaa että lapsi lähtee syntymään. En ole ennen kokeillut, mutta tänä juhannuksena olisi tarkoitus (ellei se nyt halua syntyä ennen juhannusta jolloin vietän jussin sairaalassa – tapa kai sekin).
Mielestäni paras vinkki on se, ettei ota turhia paineita juhannuksesta ja siitä miten se muka “pitäisi” viettää. Tekee vaan sitä mistä tykkää. Tai on vaikka tekemättä yhtään mitään, sekin voi olla toisinaan ihan mukavaa. Turha kuitenkaan käyttää aikaa stressaamiseen. Ja tätä voi toki soveltaa vapaasti muihinkin juhlapäiviin..
Helppoa. Autenttinen hujannus on kivenheiton päässä betonikolhoosistani Suomen ytimessä. On kokkoa, bändiä, makkaran käristelyä, juomatarjoilua ja tanssia.
Hiukkan maksaa, mutta maksaa se mökkeilykin.
Täydellinen juhannus töistä uupuneen Puolison rinnalla pääkaupunkiseudulla ilman lapsia ja naapureita. Puutarha on, ruokaa ja lukemista. On hyvä olla.
En voi välttyä kaihertavista ajatuksista, että haluaisin viettää juhannuksen samaan tyyliin mitä vuonna -93, kun oltiin Rantarockissa virroilla… Nuorison musiikki oli silloin hyvää, eikä ollut vakituista naista jarruna, ja juominenkin tuntui silloin vielä joltakin, kun ei juonut joka päivä.
Vapaaliput Messilään -94 jo tuolloin yli-ikäisenä.
Bänksit tehnyt ystävätär ainut joka lähti mukaan; tajuttoman kylmä yö (teltassa,iik) ja SIKAKIVAA :)
Juhannus meni edellisenä päivänä tapaamani miehen kanssa jätskit syöden Kaivarissa ja sohvalla köllötellen. Itse olin tosi väsynyt töiden takia, toisella oli krapula. Aivan mahtava alku uudelle suhteelle!