Perinteinen Joulupatakeräys on alkanut reippaasti tänäkin vuonna ja bloggaajien potti tuottaa hyvää mieltä niin lahjan antaijille kuin saajille.

Joku on ehkä huomannutkin, että olen joulukuusta 2006 alkaen antanut lukijoille linkkivinkkejä Metro-lehdessä neljä kertaa viikossa ja samoja juttuja on julkaistu myös Vartissa. Linkkisuositukset ilmestyvät jatkossa myös Metro-liven saitilla Surffi-Akatemia-blogissa.

Yli 1,2 miljoonaa suomalaista ansaitsi Taloussanomien mukaan toissa vuonna vähemmän kuin 20 000 euroa vuodessa. Se johtuu siitä, että he ovat pienipalkkaisissa, tilapäisissä tai osa-aikaisissa töissä, osa tahtoen, osa tahtomattaan. Työttöminä työnhakijoina suomalaisia oli syyskuun lopussa 188 400 henkilöä. Tästä voidaan päätellä, että suuri osa  suomalaisista elää vähintään kädestä suuhun, monet suoranaisessa köyhyydessä.

Ratkaisuksi työmarkkinoiden jatkuvaan kurjistumiseen työttömyysturvaa aiotaan nyt karsia kovalla kädellä HS:n mukaan. Ansiosidonnaisen kesto puolitettaisiin ja työnhakija pakotettaisiin osallistumaan erilaisiin “aktivointijaksoihin”.

Ratkaisu on huono, sillä Suomesta ei puutu sen enempää työntekijöitä kuin työtäkään. Vain palkanmaksajia puuttuu. Ilmaiset ja puoli-ilmaiset harjoittelijat tekevät jo nyt suuren osan työstä, lisää aktivoitavia ei todellakaan tarvita työpaikoille tai koulutukseen, joka ei johda työllistymiseen. Sen sijaan tarvitaan työnantajia, jotka maksavat käyvän palkan tehdystä työstä. Mistä saisimme niitä lisää?

Hupskeikkaa, yli 200 ääntä meni hukkaan sähköisessä äänestyksessä, uutisoi Hesari. Syynä oli se, että “oikeusministeriön mukaan järjestelmän testauksessa ei tullut esille mahdollisuus, että äänestäjä voisi keskeyttää koneella äänestämisen erehdyksessä.”

Miten on mahdollista, että ison IT-yrityksen prosessissa ei tällainen mahdollisuus pälkähdä suunnittelijoiden ja testaajien mieleen? Minua se ei yllätä lainkaan, kun olen kymmenen vuotta aitiopaikalta seurannut, miten alan firmojen rekrytointi on järjestetty parikymppisten kivoja kavereitaan palkkaavien hengareiden varaan. Tätä lisää.

Uusi vaalitoimitus olisi kyllä kohtuullista järjestää tuossa tapauksessa eli noissa kolmessa kokeilukunnassa. Muutenhan demokratia on pelkkä korulause. Tämän mielipiteeni yritin kirjoittaa myös HS:n keskusteluun, mutta jostakin syystä se ei kelvannut. Mahdollisesti keskustelijat eivät saa linkittää omalle kotisivulleen vaan ainoastaan tuottaa sisältöä ilman linkkiä, tai sitten tarkan kotiosoitteen ilmoittaminen on edellytys keskusteluun osallistumiselle. Outoa.

Edellinen postaukseni finanssitunareista kirvoitti syytöksiä populismista ja asiantuntemattomuudesta, joten jatketaanpa samalla linjalla. Kun noita väitteitä alkaa lennellä, asia-argumentit ovat vastapuolelta loppu.

Minusta ydinvoima on huono ja lyhytnäköinen energiaratkaisu. Teollisuuden lobbaajien mielestä emme kuitenkaan voi elää ilman yhä uusia ydinvoimaloita. Voisiko joku ydinvoiman kannattaja asiallisesti selvittää minulle, miksi teollisuutemme pelastaja, sähköntuotantomme turvaaja, täysin välttämätön ja ihkaturvallinen uusi ydinvoimalamme jälleen myöhästyy?

Epäilen, että EU:n pakkokilpailutus siirtää hommat niille ulkomaisille tekijöille, jotka osaavat tarjouksessa parhaiten valehdella, mutta huonoiten pitää aikatauluista kiinni. Hinta nousee joka lykkäyksellä, ja taas on kaadettu suomalaisten rahoja kankkulan kaivoon.

Evästykseksi keskusteluun, että henkilööni kajoavat ja mäntit, perustelemattomat heitot tapaavat kadota. Joitakin jätän toisinaan esiin esittelyksi kirjoittajansa typeryydestä internetin ikuisuutta varten. Ollos varoitettu.

Viime lama tuli minulle henkilökohtaisesti kalliiksi. Valmistuin yliopistosta maisteriksi vuonna 1992 eikä työurani tule koskaan tokenemaan siitä notkahduksesta, johon Suomen talous samaan aikaan painui paljolti Esko Ahon, Iiro Viinasen, Sauli Niinistön ja Erkki Liikasen ansiosta. Heidät on ruhtinaallisesti palkittu sittemmin erilaisin viroin ja kunnianosoituksin. En voi hampaita kiristelemättä katsella näiden herrojen omahyväisiä hymyjä vielä tänäkään päivänä.

Mitenkähän viime päivinä on taas tullut jonkinlainen dejà vu poliitikkojemme lausuntoja katsellessa? Rahalaitoksemme ovat huippukunnossa selitysten mukaan, mutta siitä huolimatta Matti Vanhanen on nyt kansainvälisesti luvannut avata suomalaisten veronmaksajien rahoilla avoimen piikin pankeille. Eiköhän jossain ole jo suunnitteilla oikea källien sarja, jolla palkansaajien rahat taas herutetaan ulkomaisille tileille?

Maailmantaloutta kuulemma uhkaa romahdus, jos Maserateilla ajavia pörssimeklarinulikkoja ei riennetä pelastamaan koko maailman toimesta. Entäs vapaan markkinatalouden tärkein doktriini eli vapaa kilpailu: se maksaa joka mokaa. Onko pian taas aika juustohöylätä köyhiltä ja kipeiltä pohjattomiin taskuihin kaikki, mitä irti saadaan, kun toistaitoiset finanssimaailman huippuosaajat ovat myöntäneet holtittomasti luottokelvottomille roskalainoja nostaakseen itse isoja palkkioita toiminnastaan?

Minulta ei kyllä löydy maksuvalmiutta heittää rahoja kankkulan kaivoon eli kädettömien rahalaitosten pelastamiseen, mikä nyt jo ennakkoon Vanhaselle ja Suomen verokarhulle tiedoksi.

Olen syvästi pahoillani Kauhajoen oppilaitossurmissa kuolleiden ja heidän omaistensa puolesta. Olen myös hyvin harmissani siitä, että Jokelan tapauksesta ei opittu mitään. Julkisuuden toivossa harkitusti “mediapakettiaan” levittävä häiriintynyt nuorukainen kerää kaikkialla tiedotusvälineissä aivan liikaa huomiota ja ymmärtäjiä. Siitä joukko samankaltaisia saa kimmokkeen hankkiutua historiaan.

On tullut taas aika taas kaivaa esiin oma keppihevonen ja syyttää sitä Kauhajoen oppilaitossurmista. Media on täynnä tappajan uhoavia kuvia ja toimittajat pusertavat tragediasta esiin jokaisen rahanarvoisen tipan tietoa, luuloa ja tunnetta. Kohun laannuttua asia unohtuu, kunnes tapaus tavalla tai toisella toistuu.

Etsiessään syyllisiä kaupalliset tiedotusvälineet voisivat vaihteeksi katsoa myös peiliin. Ehkä näiden näyttävien kohuspektaakkelien syynä eivät olekaan poliisi, joka ei näe tulevaisuuteen tai internet, jossa liikkuu paljon ihmisiä. Ehkäpä julkisuus on se käyttövoima, joka ajaa epätoivoisen nuoren epätoivoisiin tekoihin kuuluisuuden toivossa?

Seuraavaksi kuullaan tietysti selitys viestinten roolista yhteiskunnan vahtikoirana ja muuta kiemurtelua. Ampujakuvilla ja uhrien tovereiden haastatteluilla revittely ajaa tietenkin median omasta mielestä mainiosti tätä tarkoitusperää mutta todellisuudessa kyse on vain lukijoiden uteliaisuuden tyydyttämisestä, vai kuinka?

Minullakin on näissä tapauksissa nyt syntipukki, media. Tietenkään se ei yksin ole syyllinen tapahtumiin. Suomen vaipuessa joukkosuruun toivoisin erityisesti erään ihmisryhmän tutkiskelevan sydäntään ja omaatuntoaan erityisen tarkasti. Koulukiusaajat voisivat kerrankin mennä itseensä ja pohtia, voisiko pahaa oloaan purkaa muuten kuin tekemällä muiden elämästä helvettiä. Se voi kostautua.

Edit 25.9: Tämä kirjoitus oli tänään linkkivinkkinä Metron paperiversiossa, kiitos siitä. Metron juttu ei kuitenkaan ollut itse kirjoittamani linkkivinkki, kuten vastaavat jutut yleensä. Tämä selvennyksenä Metron lukijoille, jotka ehkä ihmettelivät, suosittelenko lehdessä omaa juttuani.

Tällä viikolla postaan MicraCutsissa ajokammoisen kärsimyksistä viikon kestävän vapaan autoedun äärellä. Olisiko parempi, jos autoa ei olisi koskaan keksitty? Kuka kaipaa extremeä, kun jokainen hetki ratissa voi olla se viimeinen?

Lapsuudessani kesän kohokohdaksi muodostui usein matka Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappiin. Autossa kulki ihmisten mukana aina koira, joka nautti täysin rinnoin matkailusta. En muista vanhempieni koskaan käyneen nykyisenlaista paperisotaa, joka vaaditaan lemmikkieläimen viemiseksi muiden pohjoismaiden alueelle.

EU:n kantava idea on vapaa liikkuvuus. Se tarkoittaa aivan kirjaimellisesti sitä, että maasta toiseen pitää päästä siirtymään vapaasti EU:n ulkorajojen sisällä. Tätä periaatetta Ruotsi ei kunnioita.

Ruotsissa ja Norjassa vaaditaan laboratoriotestin tulos, joka osoittaa rabiesrokotuksen vasta-aineita löytyvän Suomesta tulevan koiran verestä. Testin voi tehdä aikaisintaan 120 vuorokauden ja viimeistään vuoden kuluttua rokotuksesta (vaikka se on voimassa kaksi vuotta). Todistuksen saaminen kestää 2-3 viikkoa eikä sekään vielä riitä. Koiralla on myös oltava lemmikkipassi ja eläinlääkärin on merkittävä siihen vasta-ainetestin tulos ja varmennettava se allekirjoituksella ja leimalla. Lemmikkipassin hankkiminen puolestaan edellyttää mikrosirua tai tatuointia koiralla.

Selkeästi Ruotsin käytäntö on ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa ja lisäksi vaikuttaa tarpeettomalta, koska ihmisten mukana kulkevilla seuraeläimillä harvemmin on vesikauhu. Sitä paitsi olen kuullut, ettei varsinkaan pohjoisen raja-asemilla kukaan ole kiinnostunut näitä papereita katselemaan edes pyynnöstä, vaikka laki edellyttää yhteydenottoa tullivirkailijaan.

Keljuttaa tuollainen kyykytys niin paljon, että pitäkööt tunkkinsa.