Meillä on sen verran kirjahyllyjä, että aina joskus kokee yllätyksen. Tällä kertaa saan pitää aasinhattua. Kun J.M. Coetzee sai kirjallisuuden Nobelin, Sami muisti nähneensä meillä hyllyssä kyseisen kirjailijan teoksen. Väitin silloin kiven kovaan, että varmasti ei ole ainakaan minulla yhtään Coetzeen kirjoituksia. En edes tunne kyseisen herran tuotantoa lainkaan.

Äsken Sami tuli sitten työhuoneeseen riemuiten ääneen: “Mä olin oikeasssa! Kuka on aina oikeassa!” ja heilutteli Coetzeen Doubling the Point: Essays ja Interviews -kirjaa kädessään. Muistan jopa tilanneeni sen joskus Amazonista ja laittaneeni hyllyyn… kansi näyttää tutulta. Puolustaudun sillä, että kirjan on toimittanut David Attwell. Huono selitys. Olen laiska, patalaiska. Doubling the Point on ilmestynyt 1992, joten arvelen ryhtyväni lukemaan sitä jo ennen vuotta 2010. Ehkä.

Punainen erokirja sai tämän vuoden Finlandia-palkinnon. Onneksi olkoon, Pirkko Saisio! Neljäs kerta toden sanoo.

Ehkä lähestyvän joulun herkistämänä vaivuin tänään lapsuusmuisteloihin. Nyt kun opettajat ja vanhemmat taas miettivät, miten parhaiten kannustaisivat lapsukaisia kasvamaan menestyviksi ja järkeviksi aikuisiksi, ajattelin kertoa pari lapsuusmuistoani varoittavaksi esimerkiksi.
Continue reading →

Monien hyvien blogien lukeminen ei tahdo tänään onnistua ollenkaan, kun bloggerin käyttäjät ovat jonkin error 500:n takana. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, ei varmasti viimeinenkään. Tulipa havaittua, että Päivän pamauksen läpikäyminen on korvannut muinaiset aamurutiinit, jolloin piti saada eteen sanomalehti. Niin se maailma muuttuu.

Elämäni ensimmäinen NaNoWrimo on ohi. Olipa se huikea kokemus entiselle kirjallisuudenopiskelijalle, joka on ennen lähestynyt kirjallisuutta lähinnä tutkimusmielessä. Kirjoitusprosessi oli vaivan arvoinen. Olen saanut aikaiseksi pitkän käsikirjoituksen, 50 000 sanaa, Joskus aiemmin olen kyllä kirjoittanut pari novellia ja runoja (eikö me kaikki?). Pitemmät tekstit sen sijaan ovat kaikki jääneet kesken. Tämän marraskuun perusteella on syytä ajatella, että se on johtunut ennen muuta deadlinen puutteesta. Sen jälkeen kun kirjan ihmiset alkavat hahmottua ja tapahtumat rullata, on ihan mahdotonta lopettaa kirjoittamista. Se on kuin huumetta, siihen voi jäädä koukkuun! Jo ymmärrän, miksi maailmassa on niin paljon harrastajakirjoittajia.
Continue reading →

Käsi ylös, kuka luuli että KKK oli vain jokin historian pölyyn jo haudattu punaniskojen oikku? Ameriikan ihmemaasta kuuluu jälleen kummia (via Fabula). Olisipa piristävää nähdä Valittujen Palojen kirjoittavan vaihteeksi tästä. “Lähtiessään Ku Klux Klanin initaatioriittiin 24-vuotias Jeffery S. Murr ei voinut aavistaa, että hän pian taistelisi reikä päässä hengestään teho-osastolla…”

STT:n mukaan eräs koira on keksinyt tavan soittaa hätäkeskukseen ja uikuttaa yksinäisyyttään: “Keski-Uusimaan hälytyskeskuksen päivystäjä on saanut yllättävän kännykkäsoiton: numeroon 112 oli ottanut Tuusulasta keskustasta yhteyttä koira, ja äänestä päätellen isokokoinen. Eläin uikutti vaivaansa tarkkaan ottaen 56 sekunnin ajan.”

Meidän koiramme sen sijaan kuvittelee osaavansa ajaa autoa.

Koululainen tarjoaa roolimalleja perheen pienimmille: “Pojille tarjotaan luettavaa sankareista ja voittajista, tytöille annetaan vinkkejä vaatteista, kynsilakoista ja huulikiilloista.” Olen sanaton.

Raivasin marraskuulta muita projekteja ja päätin osallistua NaNoWriMoon. Sen jälkeen on ainakin tullut tehtyä valtavat määrät kotitöitä, jotka yleensä muuten jäävät rästiin. Päivittäin pitäisi istua tietty aika tietokoneen ääressä kirjoittamassa fiktiota. Sama taistelu on edessä joka kerta, eli on kohdattava alkamisen kauheus. Kirjoittamaan ryhtyminen on vaikeaa, vaikka välillä kertomus etenisi hyvin ja tilanteet kehkeytyisivät kuin itsestään. Valitettavasti olen tullut luoneeksi joukon henkilöitä, joita etupäässä inhoan. Lohtua synkkyyteen tuo kuitenkin Stephen Kingin erinomainen kirja Kirjoittamisesta (On Writing), jossa kertoja rutistelee Carrien ensimmäiset liuskat roskiin, koska tyttö on niin tympeä. Sieltä ymmärtävä vaimo ne pelastaa ja kehottaa jatkamaan. Loppu onkin historiaa. Tai ainakin tarina on hyvä.
Continue reading →

Sunnuntailametuksen kourissa syöttelin Googleen, mitä sattui. Haku “nopeasti helppoa rahaa” tuotti mm. tämän keskusteluhelmen, jossa jotkut neuvoista ovat vielä höntimpiä kuin toiset. Siitä vaan pankkiin, ei lainaa hakemaan tai kassaa ryöstämään, vaan myymään eurolla jonotuslippuja kiireisille.