Mitvit näyttää rypevän samassa maanantaitervassa kuin minäkin. Hän on vetänyt kahvin nenään, kun BlogiWikistä on tullut aatteiden taistelutanner, jossa ennustetaan lopun aikojen olevan käsillä. Eittämättömänä todisteena toimii muun muassa television olemassaolo. Jo vähän lässähtänyt juupas-eipäs-väittely “humanismin” ja “luonnontieteen” tuhansista tulkinnoista taatusti kalpenee, kun aletaan käydä käsiksi uskonkysymyksiin. Puskii, haistan halpaa huvia moneksi tunniksi. :-)

Alan olla kertakaikkisen kyllästynyt siihen, että suosituimpien juttujen kärjessä roikkuu meillä viikosta ja kuukaudesta toiseen “Ilmaisia pornokuvia”. Se asettaa kirjoittamisen aivan omaan perspektiiviinsä: jokseenkin sama, mitä sanaisesta aarrearkustaan kulloinkin kaivaa esiin, kyllä “kansa tietää” mitä netistä etsii. Luulenpa, että Pinseristä pian lähtee tuo klähmäkäpälien oma suosikkijuttu. Sentään olemme kilttejä, emmekä Benropen tavoin laita sivulle, kuka on käynyt etsimässä lap**po**oa tai muuta inhaa.

Asiantuntijoiden mukaan pian mainostajat joka tapauksessa spämmäävät kaikki hakutulokset piloille, niin että oikeita tuloksia saa vain maksamalla. Hohhoijaa. Milloin tämä ahneiden ja tyhmien aikakausi oikein loppuu?

Tiedätkö voivasi kirjoittaa loistavan romaanin – sitten jonakin päivänä, kun ei todellakaan ole enää mitään veruketta jättää kirjoittamista kesken? Tuntuuko todennäköiseltä, että romaanisi ei valmistu (tai ala) tällä vuosikymmenellä, paitsi jos sinut jostain syystä tuomitaan erehdyksessä elinkautiseen ja suljetaan vankilan eristysselliin, jossa ainoana seuranasi on paperia ja kynä? Oletko kyllästynyt siihen, että luomasi henkilöhahmot vaeltavat hetken monitorin ruudulla oikein keksimättä mitään tekemistä ja katoavat lopuksi aikojen pölyyn? Varaa marraskuu romaanin kirjoittamiseen, saat hyvää seuraa ympäri maailmaa (via SaruwiNet).

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa ennustaa, että kymmenen vuoden kuluttua yhä useampi projekti-ihminen elää pätkätöistä ja eläkevirka muuttuu katoavaksi kansanperinteeksi. Kansallisvaltiolle ja kunnalliselle vaikuttamiselle käy jokseenkin samoin. Mitä saamme tilalle? “Laman tappaman juppikulttuurin ääri, ultrat tulevat. Ultrat haluavat kaiken itselleen heti, tässä ja nyt, muista viis”, Mannermaa uskoo.

Tulevaisuudessa ultrayksilöllisyys saattaa lävistää yhteiskunnan…Ydinperheen mureneminen jatkuu, perhemallien monimuotoisuus kasvaa, tulevaisuudessa on yksi asunto jokaista aikuista kohti.

Viimenkin on keksitty yksi hyvä asia, jonka lama sai aikaan: Ultrajuppien tulo hidastui monta vuosikymmentä. Mutta miksi tämä tulevaisuuden visio on jotenkin… SO 80´s?

Murhasiko Mijailo Mijailovic, 24, Anna Lindhin? Dagens Nyheter on nyt julkaissut vangitun kuvankin. Tuoreessa muistissa ovat ruotsalaisen median kiusallisen perinpohjaiset selvitykset edellisen epäillyn elämästä, mutta sehän ei vapaata tiedonvälitystä hidasta.

Pinseriin kirjoittamisen sijasta olen viime aikoina keskittynyt lukemaan muiden blogeja. Se onkin ollut antoisaa, hyviä blogeja on todella paljon (enkä edes kuvittele, että olisin löytänyt kaikki pitkän päälle kiinnostavat). Päivän pamausta avatessani usein vilpittömästi ilahdun, kun havaitsen mieliblogieni saaneen uutta sisältöä. Toisinaan huomaan ärsyyntyväni, jos jotain kiinnostavaa blogia ei vieläkään ole päivitetty. Ilmeisesti blogosfääri aiheuttaa riippuvuutta.

Blogien välinen vuoropuhelu on kasvamaan päin, mikä tuokin lisäjännitystä peliin. Aika paljon kommentoidaan toisten väitteitä, joskin liiallista rintamalinjoihin juuttumista on kyllä havaittavissa. Keskusteluun osallistuminen ja kiinnostaviin juttuihin linkkaaminen vaikeutuu, jos yksittäisten mielipiteiden myötä on vaara tulla heti luokitelluksi johonkin kastiin, ja sitten hutkituksi asiaan liittymättömillä ismittelyillä ja yleistyksillä. Olenko ainoa tästä kiusaantunut?

Ystävämme Jonas Ruotsista kirjoitti ylös ajatuksiaan kuultuaan Anna Lindhin murhasta. Useimmat ruotsalaiset suhtautuvat epäuskoisesti ja sekavin tuntein ulkoministerinsä kuolemaan. Paikallinen äärioikeisto puolestaan ei näytä pitävän sitä tavallista puukotusta kummempana. Jonas kirjoittaa:

“Jaha… Så här dagen som inte borde finnas – den 11 september – övergått i den 12. Med risk för att bli sentimental, känns det som att det är en annan värld idag än den vi hade i förrgår.”
Continue reading →

Tämän päivän Aftonbladetissa Åsa Mattsson muistelee ensimmäistä tapaamistaan Lindhin kanssa parikymmentä vuotta sitten. Lindh oli väripilkku mustien pukujen kansoittamilla vallan areenoilla. Lehdistötilaisuudessa monet toimittajat itkivät.

Merten kutsui vastustamattomaan leikkiin, joka kiertää blogeissa kuin kulkutauti: Vastaa kymmeneen kysymykseen biisien nimillä (kaikki samalta tekijältä). Kai tunnistat artistin lunttaamatta vastausta linkistä jutun lopussa?

Intro: Mikä on mielibiisisi?
“Merten ne verten hehkua poskiin”… ei vaiskaan! :-)

1. Are you male or female?
Who can I be now…

2. Describe yourself
Rebel, rebel

3. How do some people feel about you?
(So I turned myself to face me
But I’ve never caught a glimpse
Of how the others must see the faker
I’m much too fast to take that test)
Ch-ch-ch-ch-changes

4. How do you feel about yourself
All the Young Dudes…
(“Oh man, is this concrete all around or is it in my head”)

5. Describe your boy/girlfriend
I’ll stick with you baby for a thousand years
Nothing’s gonna touch you in these golden years, gold
Golden years, gold …

6. Where would you rather be?
I’m looking for a vehicle, I’m looking for a ride
I’m looking for a party, I’m looking for a side
I’m looking for the treason that I knew in ’65
Beware the sound mixture of 1984
Come see, come see, remember me?

7. Describe what you want to be
The young American

8. Describe how you live
Somebody up there likes me

9. Describe how you love
God only knows

10. Share a few words of wisdom
Is there Life on Mars?
(It’s on Amerikas tortured brow
That Mickey Mouse has grown up a cow
Now the workers have struck for fame
‘Cause Lennon’s on sale again…)

Suurkiitokset
Metro Lyricsin sivuille, joiden ansiosta sain tänään myös oikaistua vuosikymmenet sitten päähäni Life on Mars-biisistä iskostuneen mondegreenin: “lemons on sale again”. :-)

Kasan Tuula oli 30.8. päivätyssä jutussaan Sukupolvi Ex(men) kiinnittänyt huomiota samaan asiaan kuin minäkin monesti: näinä tasa-arvoksi kehuttuina aikoina pojat (miehet?)diilaavat kaiken keskenään eivätkä edes huomaa, että siinä olisi mitään erikoista. Jätkäkulttuuri alkaa olla vallitsevana muuallakin kuin Imagessa.

Yliopistojen sisäänotossa on jo pitkään vallinnut sama tilanne: jokunen pisteiltään heiveröinen poika pääsee yliopistoon kovatasoisten naisten kera. Kuluu hetki, ja poika on poimittu joukosta “professoriaineksena”, joka loppupeleissä saa virat ja apurahat pätevämpien nenän edestä. Minusta olisi reilua kertoa tämä jo opintojaan aloittaville, tai se tulee yllätyksenä siinä vaiheessa, kun lahjakkuudesta ja kovasta työstä pitäisi jo herua muutakin kuin opintoviikkoja.

Jonkun “ATM:n” (arkkityyppinen “alemman markkinatason mies” :-)) saamishuolet vaikuttavat kyllä vähäpätöisiltä siihen nähden, mitä kaikkea naisilta jää saamatta ja saavuttamatta jätkäkulttuurin läpitunkemassa maailmassa jo pelkkien partriarkaalisten piilorakenteiden takia, saati siksi että nyt on alettu kovaäänisesti ajaa jokaisen miehen oikeutta parempaan elämään naisten kustannuksella valtion bordelleineen ja muine hömpötyksineen.

Ratkaisu: vallankumous.