Illat ovat pimenneet yllättävän nopeasti, kun muuten on niin lämmintä ja kesäistä. Yöllä puutarhamme muuttuu jännittäväksi paikaksi, jossa valot ja varjot leikkivät puissa ja pensaissa. Murheenkryyniksi on kuitenkin muodostunut kolkon oloinen etupiha, jolle pitäisi keksiä jotain piristävää.
Continue reading →

Olen tolkuttoman kyllästynyt hakemaan töitä suomalaisilta työnantajilta. Viimeisin varoittava esimerkki on Apali Oy, joka etsi toimitussihteeriä. Paikka oli auki, ja päätin lähettää hakemuksen, koska työ vaikutti kiinnostavalta. Soitin firmaan, jossa kerrottiin yrityksen painottavan “hyvää visuaalista silmää, erityisesti Quarkin käyttötaitoa ja vahvaa suomea sekä englantia”. Jees, sehän olen minä, ajattelin hyvällä syyllä. Mukavan kuuloinen ihminen puhelimessa sanoi vielä, että hakemuksen saa mieluusti lähettää sähköpostitse.
Continue reading →

Kangasalan kirjaston hoitajilla on hyvä maku – he asettelevat kirjaston käyttäjien iloksi pöydille monenlaisia tärppejä, joihin tulee tarttuneeksi ohikulkiessaan. Tällä kertaa mukaan sattui Vivi-Ann Sjögrenin kirja “Mustaa kahvia, keksinmuruja”. Se osoittautui erittäin taitavasti kirjoitetuksi henkilöhistoriaksi, jossa ruoka ja elämä kietoutuvat kiehtoviksi pikku tarinoiksi. Mukana on myös mutkattomia reseptejä, joita varmasti kannattaa kokeilla. Tässä yksi malliksi:
Continue reading →

Onnistuin muuttamaan TOAS:ilta (Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiö) ensimmäisen kerran vuonna 1987. Tuolloin jätin jäähyväiset jokseenkin karmaisevalle solulle Hervannassa. Ajattelin, että aikansa kutakin, mutta päästiinpä pois sentään. Opiskelun alkuvaiheet olivat ohi, parempi tulevaisuus odotti.
Continue reading →

Isoäitini kuoli pitkän ja vaiherikkaan elämän päätteeksi kesäkuussa. Olen toiminut pesänhoitajana muiden sukulaisten ollessa estyneinä, ja tehtäviini on kuulunut käydä läpi muun muassa vainajan jälkeen jääneet paperit. Kuka on Leo Nieminen?
Continue reading →

Nuoruudessani (siis siinä vaiheessa, joka edelsi tätä postmodernia jälkinuoruutta) jokaisen kapakan ovella seisoi vakavan näköinen Kerberos, jonka ohi päästääkseen oli pidettävä naama peruslukemilla. Erityisen tärkeää oli nöyrä jonottaminen, oli kabaree sitten täynnä tai tyhjä. Tällä tavalla ravintola korosti omaa suosiotaan ja arvoaan. Kerran Oulun Rattoriklubin ovella sain tuta varsinaista mielivaltaa, kun ovea vahtiva näppynaama ilman sen kummempia perusteluita totesi ykskantaan: “Ei me haluta tuollaisia asiakkaita tänne.” Tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt, mikä asiakkaassa oli vikana. Epäilen vahvasti edelleen, että vika oli ovivahdin päässä.
Continue reading →

Televisiossa on (uusien kanavien myötä?) alettu kiitettävästi kuunnella katsojien toivomuksia. Kesäksi ruutuun ovat palanneet monet vanhat suosikkisarjat, kuten Silkkiä ja luoteja, Juuret, Perhe on pahin, Merilinja ja Kutsukaa McCall. Myös Vanhaa kettua ja nyttemmin Kettua on alettu näyttää uusintoina.

Mutta voi! Innostus kääntyy pian hämillisyyden sekaiseksi ihmetykseksi, kun muistojen kultaamat vanhat suosikit näkee vuosien (vuosikymmenten) jälkeen uusintakierroksella. Mikä on tämä turhantärkeä pönöttäjä, joka niska kenossa käppäilee Loden-takin kaulukset pystyssä kuin viinan kanssa tissuttava Veijo-setäni?
Continue reading →

Etsiessäni tietoja hypertekstuaalisuudesta (tai oikeastaan cybertekstuaalisuudesta) osuin puolivahingossa entisen opiskelukaverini M.G. Soikkelin Bittein saarille lukemaan yliopiston lehtorin työpanoksesta (ja palkkauksesta!) kertovaa päiväkirjaa. Soikkeli on varmasti lehtoraattinsa ansainnut tuotteliaana tutkijana. Jossain välissä hän viittasi asiaan, joka on jaksanut …
Continue reading →

Norjan lehtimiehet päättivät tänään aloittaa lakon, YLE:n uutisten mukaan. Hauska tietää, että toimittajanaiset ovat silti töissä. Ai eivät ole? Plääh. Kukaan ei …
Continue reading →