Yli 1,2 miljoonaa suomalaista ansaitsi Taloussanomien mukaan toissa vuonna vähemmän kuin 20 000 euroa vuodessa. Se johtuu siitä, että he ovat pienipalkkaisissa, tilapäisissä tai osa-aikaisissa töissä, osa tahtoen, osa tahtomattaan. Työttöminä työnhakijoina suomalaisia oli syyskuun lopussa 188 400 henkilöä. Tästä voidaan päätellä, että suuri osa  suomalaisista elää vähintään kädestä suuhun, monet suoranaisessa köyhyydessä.

Ratkaisuksi työmarkkinoiden jatkuvaan kurjistumiseen työttömyysturvaa aiotaan nyt karsia kovalla kädellä HS:n mukaan. Ansiosidonnaisen kesto puolitettaisiin ja työnhakija pakotettaisiin osallistumaan erilaisiin “aktivointijaksoihin”.

Ratkaisu on huono, sillä Suomesta ei puutu sen enempää työntekijöitä kuin työtäkään. Vain palkanmaksajia puuttuu. Ilmaiset ja puoli-ilmaiset harjoittelijat tekevät jo nyt suuren osan työstä, lisää aktivoitavia ei todellakaan tarvita työpaikoille tai koulutukseen, joka ei johda työllistymiseen. Sen sijaan tarvitaan työnantajia, jotka maksavat käyvän palkan tehdystä työstä. Mistä saisimme niitä lisää?

Hupskeikkaa, yli 200 ääntä meni hukkaan sähköisessä äänestyksessä, uutisoi Hesari. Syynä oli se, että “oikeusministeriön mukaan järjestelmän testauksessa ei tullut esille mahdollisuus, että äänestäjä voisi keskeyttää koneella äänestämisen erehdyksessä.”

Miten on mahdollista, että ison IT-yrityksen prosessissa ei tällainen mahdollisuus pälkähdä suunnittelijoiden ja testaajien mieleen? Minua se ei yllätä lainkaan, kun olen kymmenen vuotta aitiopaikalta seurannut, miten alan firmojen rekrytointi on järjestetty parikymppisten kivoja kavereitaan palkkaavien hengareiden varaan. Tätä lisää.

Uusi vaalitoimitus olisi kyllä kohtuullista järjestää tuossa tapauksessa eli noissa kolmessa kokeilukunnassa. Muutenhan demokratia on pelkkä korulause. Tämän mielipiteeni yritin kirjoittaa myös HS:n keskusteluun, mutta jostakin syystä se ei kelvannut. Mahdollisesti keskustelijat eivät saa linkittää omalle kotisivulleen vaan ainoastaan tuottaa sisältöä ilman linkkiä, tai sitten tarkan kotiosoitteen ilmoittaminen on edellytys keskusteluun osallistumiselle. Outoa.

Edellinen postaukseni finanssitunareista kirvoitti syytöksiä populismista ja asiantuntemattomuudesta, joten jatketaanpa samalla linjalla. Kun noita väitteitä alkaa lennellä, asia-argumentit ovat vastapuolelta loppu.

Minusta ydinvoima on huono ja lyhytnäköinen energiaratkaisu. Teollisuuden lobbaajien mielestä emme kuitenkaan voi elää ilman yhä uusia ydinvoimaloita. Voisiko joku ydinvoiman kannattaja asiallisesti selvittää minulle, miksi teollisuutemme pelastaja, sähköntuotantomme turvaaja, täysin välttämätön ja ihkaturvallinen uusi ydinvoimalamme jälleen myöhästyy?

Epäilen, että EU:n pakkokilpailutus siirtää hommat niille ulkomaisille tekijöille, jotka osaavat tarjouksessa parhaiten valehdella, mutta huonoiten pitää aikatauluista kiinni. Hinta nousee joka lykkäyksellä, ja taas on kaadettu suomalaisten rahoja kankkulan kaivoon.

Evästykseksi keskusteluun, että henkilööni kajoavat ja mäntit, perustelemattomat heitot tapaavat kadota. Joitakin jätän toisinaan esiin esittelyksi kirjoittajansa typeryydestä internetin ikuisuutta varten. Ollos varoitettu.

Viime lama tuli minulle henkilökohtaisesti kalliiksi. Valmistuin yliopistosta maisteriksi vuonna 1992 eikä työurani tule koskaan tokenemaan siitä notkahduksesta, johon Suomen talous samaan aikaan painui paljolti Esko Ahon, Iiro Viinasen, Sauli Niinistön ja Erkki Liikasen ansiosta. Heidät on ruhtinaallisesti palkittu sittemmin erilaisin viroin ja kunnianosoituksin. En voi hampaita kiristelemättä katsella näiden herrojen omahyväisiä hymyjä vielä tänäkään päivänä.

Mitenkähän viime päivinä on taas tullut jonkinlainen dejà vu poliitikkojemme lausuntoja katsellessa? Rahalaitoksemme ovat huippukunnossa selitysten mukaan, mutta siitä huolimatta Matti Vanhanen on nyt kansainvälisesti luvannut avata suomalaisten veronmaksajien rahoilla avoimen piikin pankeille. Eiköhän jossain ole jo suunnitteilla oikea källien sarja, jolla palkansaajien rahat taas herutetaan ulkomaisille tileille?

Maailmantaloutta kuulemma uhkaa romahdus, jos Maserateilla ajavia pörssimeklarinulikkoja ei riennetä pelastamaan koko maailman toimesta. Entäs vapaan markkinatalouden tärkein doktriini eli vapaa kilpailu: se maksaa joka mokaa. Onko pian taas aika juustohöylätä köyhiltä ja kipeiltä pohjattomiin taskuihin kaikki, mitä irti saadaan, kun toistaitoiset finanssimaailman huippuosaajat ovat myöntäneet holtittomasti luottokelvottomille roskalainoja nostaakseen itse isoja palkkioita toiminnastaan?

Minulta ei kyllä löydy maksuvalmiutta heittää rahoja kankkulan kaivoon eli kädettömien rahalaitosten pelastamiseen, mikä nyt jo ennakkoon Vanhaselle ja Suomen verokarhulle tiedoksi.

Pinserin lelutestissä Wattson – design-sähkönkulutusmittari.

Jos haluat tietää miten paljon tietokone tai kahvinkeitin käyttää sähköä, voit ostaa lähimmästä marketista parinkympin hintaisen sähköpistokkeeseen kiinnitettävän kulutusmittarin. Mutta jos haluat tietää paljonko käytät sähköä yhteensä, on englantilaisen DIY Kyoton valmistama Wattson varmasti sinua kiinnostava laite.

Wattson on toiminnoiltaan yksinkertainen: sen pinnassa näkyy punaisilla numeroilla reaaliaikainen tieto käyttämäsi sähkön määrästä. Takaseinässä on yksi nappi, josta näytön voi kytkeä päälle ja pois, ja edessä on usb-pistoke tietokoneeseen kytkemistä varten.

Erikoisen Wattsonista tekee se, että se laskee asunnon kaiken sähkönkulutuksen: tietokoneen kaikkine lisälaitteineen, jääkaapin ja sohvan takana olevaan sähköpistokkeeseen kytketyn itsekseen lämpiävän kännykkämuuntajankin. Lue lisää, niin saat tietää miten tämä on mahdollista.

Continue reading →

Olen syvästi pahoillani Kauhajoen oppilaitossurmissa kuolleiden ja heidän omaistensa puolesta. Olen myös hyvin harmissani siitä, että Jokelan tapauksesta ei opittu mitään. Julkisuuden toivossa harkitusti “mediapakettiaan” levittävä häiriintynyt nuorukainen kerää kaikkialla tiedotusvälineissä aivan liikaa huomiota ja ymmärtäjiä. Siitä joukko samankaltaisia saa kimmokkeen hankkiutua historiaan.

On tullut taas aika taas kaivaa esiin oma keppihevonen ja syyttää sitä Kauhajoen oppilaitossurmista. Media on täynnä tappajan uhoavia kuvia ja toimittajat pusertavat tragediasta esiin jokaisen rahanarvoisen tipan tietoa, luuloa ja tunnetta. Kohun laannuttua asia unohtuu, kunnes tapaus tavalla tai toisella toistuu.

Etsiessään syyllisiä kaupalliset tiedotusvälineet voisivat vaihteeksi katsoa myös peiliin. Ehkä näiden näyttävien kohuspektaakkelien syynä eivät olekaan poliisi, joka ei näe tulevaisuuteen tai internet, jossa liikkuu paljon ihmisiä. Ehkäpä julkisuus on se käyttövoima, joka ajaa epätoivoisen nuoren epätoivoisiin tekoihin kuuluisuuden toivossa?

Seuraavaksi kuullaan tietysti selitys viestinten roolista yhteiskunnan vahtikoirana ja muuta kiemurtelua. Ampujakuvilla ja uhrien tovereiden haastatteluilla revittely ajaa tietenkin median omasta mielestä mainiosti tätä tarkoitusperää mutta todellisuudessa kyse on vain lukijoiden uteliaisuuden tyydyttämisestä, vai kuinka?

Minullakin on näissä tapauksissa nyt syntipukki, media. Tietenkään se ei yksin ole syyllinen tapahtumiin. Suomen vaipuessa joukkosuruun toivoisin erityisesti erään ihmisryhmän tutkiskelevan sydäntään ja omaatuntoaan erityisen tarkasti. Koulukiusaajat voisivat kerrankin mennä itseensä ja pohtia, voisiko pahaa oloaan purkaa muuten kuin tekemällä muiden elämästä helvettiä. Se voi kostautua.

Edit 25.9: Tämä kirjoitus oli tänään linkkivinkkinä Metron paperiversiossa, kiitos siitä. Metron juttu ei kuitenkaan ollut itse kirjoittamani linkkivinkki, kuten vastaavat jutut yleensä. Tämä selvennyksenä Metron lukijoille, jotka ehkä ihmettelivät, suosittelenko lehdessä omaa juttuani.

Hauskojen nörttilelujen ei tarvitse aina olla kalliita ja sähköllä toimivia.

Vanhoja tavaroita myyvästä liikkeestä bongattu täysi aski Koh-I-Noorin lyijykyniä tuotti mielikuvituksessa aikamatkan 70-luvulle ja lukuisia hauskoja ohikiitäviä muistoja. Koulun kiviportaat, pihakeinut, kartta luokan oikeassa etukulmassa. Ja erikoisiakin muistoja: ruoka-alusta pulpetissa (söimme luokassa), sisätossut saapaskelipäivinä, järjestäjän “virka”.

Kaupasta tarttui mukaan myös sininen ruutuvihko, puusta tehty penaali (ei mitään magneetteja) ja vajaa askillinen sinipunakyniä:

Kouluasiat ovat mielessä ajankohtaisina, sillä meikäläinen sai vähän aikaa sitten käsiinsä jälleen yhden koulutodistuksen. Tästä lähtien tittelini on luonnontieteiden kandidaatti. Kaksikymmentä vuotta siihen meni – ehkäpä seuraavan 20 vuoden aikana ylenen maisteriksi! :)

Google julkaisi tänään oman selaimensa, Google Chromen. Ja pitihän sitä toki kokeilla kun kaikki muutkin. Chromen voi imuroida osoitteesta www.google.com/chrome. Ohjelma on saatavissa tällä hetkellä vain Windowsille, mutta toivotaan että saavat pian aikaiseksi myös Mac-version.

Ihan ensimmäiseksi huomaa nopeuden. Sivut pomppivat näkyviin nopeasti ja selain tuntuu muutenkin pirteältä. Chromessa onkin kuuleman mukaan nopeutettu Javascriptin suoritusta, joten nykyaikaisten verkkosivujen pitäisi toimia ripeästi. 

Uutta selaimessa on se, että verkkosivut ja -palvelut uppoavat entistä paremmin käyttöjärjestelmään. Verkkopalvelun voi lisätä vaikkapa Käynnistä-valikkoon, josta se aukeaa omassa ikkunassaan. Koneen käyttäjän ei tarvitse enää tietää, käyttääkö hän koneelleen asennettuja ohjelmia vai verkossa sijaitsevia verkkopalveluita – molemmat näyttävät ja toimivat samoin.

Testailu jatkuu ja raportoin myöhemmin lisää Chrome-uutisia. Jos pystyt lukemaan tämän tekstin, tiedämme että WordPressillä bloggaus toimii oikein Chromessa :-)

Viikonloppu meni ohi aivan liian nopeasti. Jotain kuitenkin ehti saada aikaiseksi parin päivän aikana.

Satuimme lauantaina ajelemaan Verkkokauppa.comin ohi ja kuin kohtalon oikkuna ihan ulko-oven edessä oli vapaa parkkipaikka. Kyseessähän oli selvä signaali, joka käski painua sisään shoppailemaan.

Mukaan tarttui kännykän kuulokeadapteri ja Wattson, tavallista hienompi sähkön kulutusmittari. Siinä missä marketista ostettavilla kulutusmittareilla voi mittailla yksittäisen sähkölaitteen kulutusta, Wattsonilla mitataan koko talon kulutusta kokonaisuutena. Vekottimen paikalleenasennukseen tarvitaan sähkömiehen apua, joten tarkempi lelutesti tästä seuraa hieman myöhemmin kun kokemuksia on ehtinyt kertyä.

Wattson ehti kuitenkin saada aikaan yhden ekoteon ennen käyttöönottoakin: laitteen mukana tuleva PC-ohjelma kyseli sähkömme hintoja ja niitä tutkiessani huomasin että sähköntoimittajamme ei enää ollutkaan markkinoiden halvin. Niinpä vuorossa oli sähkösopimuksen kilpailutus. Yksi asia johti toiseen ja niinpä solmimme uuden sähkösopimuksen, jonka myötä kaikki meille tuleva energia on sataprosenttisesti uusiutuvista lähteistä tuotettua.

Sähkösopimuksen kilpailutus ei välttämättä tuo maatajärisyttäviä säästöjä sähkölaskuun, etenkin jos asut kerrostalossa, mutta suosittelen sitä joka tapauksessa. Saatat löytää ympäristöystävällisemmän sähkövaihtoehdon samaan hintaan kuin nykyinen sähkölaskusi (tai jopa halvemmalla). Voit myös näpäyttää hieman suuria sähköntoimittajia miettimään omaa hinnoitteluaan – kilpailuttamattomathan maksavat kiltisti sähköstään mitä sähköyhtiö vain kehtaa pyytää.

Sunnuntai kului Loviisassa Wanhassa Wara Parempi -tapahtumassa ja Loviisan vanhaakaupunkia ihastellessa. Tottikin oli mukana ja olikin paikallisten lasten suursuosikki.