Ryhdyin vihreiden ehdokkaaksi Pirkanmaalta eduskuntavaaleihin 2007. Päätös ei ollut helppo. Sen verran kuitenkin on viime aikona jurppinut esimerkiksi päättäjien enemmistön täydellinen tietämättömyys muun muassa tekijänoikeuteen liittyvistä käytännön kysymyksistä, että päätin alkaa ryhtymään.
Meillä on noita menneen maailman päättäjiä kertynyt kasapäin eduskuntaan. Muutama toki bloggaa, mutta avoin kommentointimahdollisuus ajatuksista näyttää vielä liian vaaralliselta heillekin. Aidosti keskusteleva tietoyhteiskunta ei taida olla monenkaan haaveissa, pikemmin painajaisissa.
Päätöstäni vahvisti se helppous, jolla tiedotusvälineissä leimattiin Helsingin Makasiinien palo tuhopoltoksi. Anarkisteja on kiva syyttää, mutta eikö jonkinlainen anteeksipyyntö olisi paikallaan, kun tullut välitettyä todellisuudesta aivan väärä kuva? Pätkätyöläiset ovat syystä huolissaan elämänsä etenemisestä, kun monet hyväosaiset tolkuttavat “paskaduunien välttelystä” oman agendansa mukaisesti. Ei aina ole pakko olla vahvimman puolella, edes varmuuden vuoksi.
En ole järin nuori enää, joten syvän yön vaeltajille tiedoksi, että minua on ihan turha verrata kristalliyön natsinuorisoon. Eivät nämä ole ikäkysymyksiä. Pikemmin kyseessä on reiluus, rehellisyys ja suorapuheisuus sekä kyky hahmottaa, mitä tapahtuu todella. Toisilla on sitä, toisilla ei.
Seuraavaksi alan koota tukiryhmää. Saa ilmoittautua, tervetuloa mukaan kampanjaan, jossa toivottavasti myös avoin blogikeskustelu harppaa taas askelen eteenpäin.