Kahvi oli mennä väärään kurkkuun, kun luin tämän päivän Aamulehdestä Jyrki Lehtolan kolumnin “Kolumnisti myöntää virheensä!”. Blogeja sarkastisesti hammastellut kirjoittaja toteaa, että “blogosfääristä löytyy sivistyksen ja nopean reagoinnin liittoja, joihin harvoin törmää valtamediassa.”

Voihan tuo olla ironiaa, mutta myönnän, että tämä lause oli saada minut tolaltani: “… blogien asennemaailmassa energia yhdistyy laajaan ja kosmopoliittiseen sivistykseen Suomessa harvinaisella tavalla.” Jestamandeera, ehkä Lehtola onkin humoristi eikä ääliö, kuten olen luullut.

Keskittymiskyvyttömyyden kourissa tuli taas vetelehdittyä youtubessa. Kuka olisi uskonut, että Let’s Dance -video kestää näinkin hyvin aikaa? No, ehkä sen sienipilven olisi voinut jättää pois… Lisää globalisaatiolinkkejä: tupakkatauko. Köh.

HS: Ruotsissa harkitaan laajakaistamaksua

Miltä kuulostaisi ratkaisu, jossa maksaisit laajakaistayhteydestäsi hieman kalliimpaa hintaa, mutta vastineeksi voisit vapaasti kopioida verkosta haluamiasi tiedostoja? Laajakaistamaksun tulot jaettaisiin kopioinnista kärsiville taiteilijoille. Aivan liian radikaalia?

Lasketaanpa. Suomessa oli vuoden 2006 alussa 1,2 miljoonaa laajakaistaliittymää. Jos jokainen näistä maksaisi esim. 10 euron laajakaistamaksun, se tekisi kuukaudessa 12 miljoonan euron potin jaettavaksi, eli vuodessa 144 miljoonaa euroa.

Kun tätä vertaa äänitteiden myyntiin (vuonna 2004 110 miljoonaa euroa) ja kerättyihin tekijänoikeuskorvauksiin (v. 2002 79,7 miljoonaa euroa), huomataan että 144 miljoonaa euroa vuodessa ei olisi välttämättä mikään pikkusumma.

Kun vielä ottaa huomioon, että vapaa nettikopiointi tuskin lopettaisi äänitteiden myyntiä, radiosoittoa, leffassa käymistä jne kokonaan, tuloksena voisi olla ehkä jopa lisätuloa nälkäänäkeville artisteille?

Ylläolevat luvut perustuivat netistä pikasurffailulla löydettyyn tietoon ja olen varmasti jättänyt paljon asioita huomiotta. Mutta olisipa hauska kuulla jonkin asiaa oikeasti tuntevan mielipide asiasta: olisiko laajakaistamaksussa mitään järkeä?