Vieläkö tulee pakkasia?

Talvi alkaa ainakin kalenterista katsoen olla pian puolenvälin paremmalla puolella. Oikeastihan talvea ei ole juuri nähty – oikea lumipeitekin on täällä Kangasalan korkeudella ollut vasta pari päivää ja pian se varmaan taas sulaa pois.

Nyt kysymys kuuluukin: vieläkö saadaan oikea talvi paukkupakkasineen? Pauli Jokinen käsittelee asiaa meteorologian opiskelijan näkökulmasta. Yhteenvetona voisi todeta, että pahalta alkaa näyttää. Vaikka säätä ei voikaan tarkasti ennustaa pitkälle, suursäätilan muutoksella pakkasia suosivaksi alkaisi olla jo kiire ennenkuin aurinko alkaa taas lämmittämään pohjoista pallonpuoliskoamme.

Toisaalta: jatkuvasti nousevilla sähkön hinnoilla pieni helpotus lämmityslaskuun on ihan OK. Eikä tarvitse huolehtia sähkön riittävyydestä – sekin kun tuntuu nykyisin olevan epävarmaa.

Tänään on vuoden masentavin päivä

Tuntuuko kurjalta? Älä välitä, syy ei ole sinussa vaan siinä että tänään on vuoden masentavin päivä. Cardiffin yliopiston tutkija Cliff Arnall on tullut siihen tulokseen että tammikuun kolmas maanantai on yleisesti ottaen paskin päivä vuodessa.

Surkein päivä on laskettu kaavalla, joka ottaa huomioon keskimääräiset sääolosuhteet, joulusta kuluneen ajan, velkaantumistason (joulun jäljiltä arvatenkin), uudenvuodenlupausten rikkoutumisen todennäköisyyden, alhaisen motivaatiotason ja yleisen tarpeen tehdä jotain.

Jos se nyt yhtään tällaisena päivänä lohduttaa, niin tästä pääsee vain ylöspäin. Päivät pitenevät, kevät tulee (ensin ehkä vähän pakkasta ja lunta kuitenkin) ja luottokortitkin tulevat varmaan joskus maksettua. Pian on taas viikonloppu. Ja päivittyihän Pinserikin tänään.

Pian ollaankin jo vuoden iloisimmassa päivässä, joka sijoittuu juhannuksen tienoille.

Asiakkaan terveisiä Elisalle

Nuuttipukki kävi ja vei joulun pois. Vilpitön tarkoitus oli aloittaa arki myönteisen kehuvilla jutuilla. Valitettavasti hyvät aikomukset unohtuivat saman tien, kun luin juttua Elisan uuden palvelupäällikön Pasi Vannisen lausahduksista. Hänen mielestään suurin osa asiakkaiden soitoista asiakaspalveluun on turhia. No niin onkin, kun sinne ei yleensä pääse läpi.

Muutaman kerran lähes tunnin jonottaneena voin antaa aivan ilmaiseksi Elisalle konsulttiapua turhien asiakaspuheluiden vähentämisessä. Ensinnäkin, hankkikaa riittävästi henkilökuntaa vastaamaan puheluihin. Vastaukset liittymiä ja laskutusta koskeviin kysymyksiin vähentävät ihmeesti halua soitella sinne teille kerta toisensa jälkeen jonotusääntä kuunnellen.

Toinen vinkki: älkää pistäkö asiakkaille maksukehotuksia laskuista, joita ette mitä ilmeisimme ole edes lähettäneet, koska asiakaspalvelu ei löydä niitä järjestelmästänne. Myöntäkää rehellisesti, että kesällä ja syksyllä teiltä jäi kuukausikaupalla laskuttamatta saamisenne, vaikka asiakaspalvelunne ilmeisesti on koko ajan käsketty sanoa, että kaikki toimii erinomaisesti.

Syksyn ongelmien takia laskuja tulee nyt vähän väliä, ja niissä on epämääräisen tuntuisia summia ja veloituksia. Suoraan sanottuna laskunne on kirjoitettu niin sekavasti, että niistä ei pääse perille, mitä veloitetaan ja miksi. Välillä vaikuttaa myös siltä, että maksettujakaan maksuja ei ole huomioitu vaan ne yritetään periä toistamiseen. Toisinaan laskuissa on erikoisia parin euron lisämaksuja ties mistä. Kuulostaa varsin ylimieliseltä, kun Vanninen toteaa: “Moni asia selviäisi pelkästään sillä, että lasku luettaisiin huolella”.

Ei hitto soikoon ole hauska soitella lähes joka laskun perään, mutta vielä ikävämpää on pulittaa pohjattomaan pusssiinne mitä sattuu. Luottamus laskutuksenne oikeellisuuteen on tällä erää varsin heikoissa kantimissa.

Asiakkaita aliarvioivat lausahdukset eivät tilannetta ainakaan avita. Niiden sijaan edellytämme Elisalta oikeellisia, ajallaan tulevia laskuja, jotka eivät näytä joka kerta eri muotoon kirjoitetuilta. Jos ja kun sopimuksessa on tietty kuukausisumma, tämän summan pitäisi esiintyä myös laskussa, paitsi jos sovittu puheaika on ylitetty tai tilattu lisäpalveluita.

Yksinkertaisin toimenpide olisi edes huolehtia, että joka laskussa näkyy liittymän puhelinnumero. Elisan pätkivän laajakaistan, usean kännykkäliittymän ja vikailmoituksesta huolimatta jo toista viikkoa mykkänä pysyvän (!) lankapuhelimen taloudessa olisi olennaista tietää, mitä liittymää mikin Elisan lasku koskee. Joskus liittymä on mainittu, joskus ei. Missä logiikka?

Ei, me asiakkaat pääsääntöisesti emme jonota Elisan asiakaspalveluun silkkaa seurankipeyttämme tai koska emme osaa lukea. Eikä jokaisen puhelun alussa tarvitse sanoa, että asiat voisi hoitaa myös netissä. Kyllä me netinkäyttäjät sen tiedämme. Hoitakaa ensin kuntoon sekavahko sivustonne ja hutera nettiyhteytenne, niin käytämme ilomielin aikamme johonkin muuhun kuin asiakaspalveluun jonottamiseen.

Jouluntoivotukset

Pinseri toivottaa rauhallista ja onnellista joulua kaikille lukijoilleen! Meillä joulua vietetään rentoutumisen, hyvän syötävän ja Totin kävelylenkkien merkeissä.

Tartu meemiin

Kokeilin joka puolella blogeissa kiertänyttä 20 sanan meemijuttua (“Tässä on lueteltu 20 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.”) Aika kului kuin huomaamatta ja jutusta tuli pitkä. Todennäköisesti sen kirjoittaminen olikin hauskempaa kuin lukeminen. Ehkä joku ikätovereista kuitenkin löytää täältä retroja sukupolvijuttuja. ☺ Meemiin saa tarttua ilman eri kehotusta!

1. Kampa – Farkkujen takataskussa keikkuu 70-luvun puolivälissä iso kampa, jonka leveä varsi sojottaa näkyvissä. Istuessa muovikampa on tiellä. Kävellessä se hivuttautuu ylemmäksi, jolloin sitä pitää työntää syvemmälle taskuun. Kampa on niin harva, että takku sujahtaa vaivatta läpi.

2. Lintu – Jotkut tytöt pitävät ohutpohjaisia kiinatossuja lumentuloon asti. Heistä radikaaleimman korvissa riippuu pienet savilinnut. Pidän rauhankyyhkykoruista, mutta en uskalla hankkia sellaisia pelätessäni leimautuvani “poliittisesti tiedostaviin”. Savilinnut tuovat mieleen Rauha S. Virtasen “Lintu pulpetissa” – kirjan kannen.

3. Meri – Äiti ja isoäiti ovat asuneet Suomenlinnassa, joten kesäisin tehdään kolmisin retkiä Hevosenkengän kallioille. Meri on kylmä ja haisee levältä. Uinnin jälkeen makaamme tuntikausia rantakalliolla pyyhkeiden päällä eikä kukaan koskaan rusketu, palaa vain.

4. Kitara – Käydessäni tätini talossa Tukholmassa viimeistä kertaa saan valita jonkin esineen. Anneli ehdottaa lentoyhtiön viininpunaista univormua, mutta varhaisnuoruuden musiikillisten haaveiden vallassa valitsen f-aukkoisen kitaran, jonka kielet ovat kaulaan nähden oudon korkealla. En opi koskaan soittamaan sitä.

5. Kello – Ensimmäisessä kellossani on teräksinen taulu, fosforiviisarit ja punainen nahkaranneke. Saan sen koulun aloittamisen kunniaksi, mitä odotan innolla koko kesän. Kellosta ja ensimmäiselle luokalle pääsemisestä tietää, että on jo melkein aikuinen. Valitettavasti syksyllä käy ilmi, että lapselliset luokkatoverini pitävät minua suorastaan pikkuvanhana.

6. Oksentaminen – Viisivuotiaana Linnanmäellä syön paistettuja, irvisteleviä nakkeja ja jälkiruoaksi rasvasta kellertävää kermavaahtoa jäätelötötteröstä, vaikka minulla on valmiiksi huono olo karusellissa pyörimisestä. Oksennan vasta kotona, mikä vaatii runsaasti tahdonvoimaa.

Continue reading

Hulu: Suomalaiset älkööt vaivautuko

Hulu on NBC Universalin ja News Corpin perustama videosivusto, jossa voi katsella mm. monien eri tv-kanavien ohjelmia, elokuvia ja käyttäjien lähettämiä videoita. Monet tarjolla olevista videoista ovat teräväpiirtolaatuisia.

Palvelu on tällä hetkellä rajoitetussa betatestauksessa ja tunnuksia saa vain kutsusta. Pyysin taannoin itselleni tunnuksia ja tänään postilaatikkooni kolahtikin odotettu hulu-kutsu.

Valitettavasti palvelun käyttökokemus on vielä heikonpuoleinen – itse olen enimmäkseen ihaillut tällaista kuvaa:

image

Parasta palvelua tänne pohjalan perukoille taitaa tarjoilla edelleen The Pirate Bay.

Yritän edelleen löytää Hulusta videon, joka jopa toimisi.

Mielekäs maailmanhistoria

Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Suosittelen ikääntyneiden saavutuksista kertovan jutun lukemista erityisesti niille, jotka kirkkain silmin väittävät nelikymppisen olevan liian vanha työmarkkinoille. Jösses, että joku opettelee lukemaan 98-vuotiaana ja toinen polkupyöräilyn yli kuusikymppisenä. Henkinen, fyysinen ja sosiaalinen ikä on eri asia kuin henkilötunnuksen vuosiluku.