Ulkona oli kesäisen kosteanlämmintä. Illalla pilvet väistyivät ja laskeva aurinko värjäsi kaiken kullanväriseksi. Kauppamatkalla tapasin Mansikin, Mustikin, Hertan ja Helunan laitumella (nimet muutettu). Postilaatikon vieressä kasvava koivu tuoksui juhannussaunalta.
BLDGBLOG: The Undiscovered Bedrooms of Manhattan
A friend of mine once told me about the “typical dream of a New Yorker,” as he described it, wherein a homeowner pushes aside some coats and sweaters in the upstairs closet… only to reveal a door, and, behind that, another room, and, beyond that, perhaps even a whole new wing secretly attached to the back of the house…
Enpä tiennytkään että on ihan yleistä nähdä unia, joissa asunnosta löytyy uusia huoneita. Sen jälkeen kun muutimme meidän taloomme, olen löytänyt nukkuessani kokonaisen uuden kerroksen täynnä puisia uima-altaita, kolmen kerroksen korkuisia piharakennuksia, valtavia holvikaarin varustettuja kellareita täynnä jännittäviä harrastushuoneita, ja pari kertaa jopa toisen tyhjillään olevan talon piilotettuna tontin kauimmaiseen nurkkaan.
Joskus vertailimme samoihin aikoihin talon ostaneen kaverin kanssa uniamme. Sen lisäksi, että me molemmat löydämme unissamme uusia huoneita, päädymme molemmat lopuksi samaan ajatukseen:
“Mitähän tämän kaiken lämmittäminen tulee maksamaan?”
– mikä kuuminta hottia tänään? Google kertoo ainakin sen, mitä on etsitty eniten.
Washington Post kirjoittaa Viroon kohdistuvasta informaatiosodankäynnistä.
Alicen ja Jabberwackyn välinen jutustelu alkaa saada jo syvällisiä piirteitä. Etenkin kun kyseessä on kaksi toistensa kanssa juttelevaa tietokoneohjelmaa.
Jabberwacky olikin minulle uusi tuttavuus. Hauska yksityiskohta oli, että se osaa jutella myös suomeksi!
Kari Haakanalla on yhteenveto Julkisen sanan neuvoston antamasta moderointisuosituksesta keskustelupalstojen ylläpitäjille. Kannattaa huomata, että tämä suositus on siis tiedotusvälineiden sivustoille eikä koske esim. blogeja. Pähkinänkuoressa: Olisi hyvä jos moderoitaisiin.
Suurta julkisuutta keränneen Ylen koneita vastaan tehdyn palvelunestohyökkäyksen selvittely alkaa muodostua mielenkiintoiseksi. Alla muistiinpanoja netissä vastaan tulleesta keskustelusta:
Alkaa vaikuttaa siltä, että tämän hyökkäyksen motiivit eivät olleet poliittiset vaan kyseessä oli (kuten niin monta kertaa ennenkin) nuorukaisten huvittelu. Asiaa kuitenkin selvitellään edelleen – Pinseri seuraa kiinnostuneena.
Loppuun vielä muistutus: laajat palvelinestohyökkäykset käyttävät toimintaansa haittaohjelmien saastuttamia kotitietokoneita ja ovat juuri siksi niin hankalia torjua. Mitä useampi pitää kotikoneensa puhtaana, sitä hankalammaksi rikollisten toiminta verkossa muuttuu.
Onko kahvi lopussa? Ei hätää, nyt sitä voi imuroida netistä:
Selitys lienee paikallaan. Sivustolta löytyy linkki 20 minuutin mittaiseen mp3-tiedostoon joka väittää piristävänsä kuulijaa samalla tavalla kuin kofeiini. Ohjeet muistuttavat: ei saa kuunnella repeatilla. Parasta hyvillä stereokuulokkeilla kuunneltuna.
Vaikutus perustuu sivuston mukaan aivoaaltojen stimulointiin – tietyntaajuiset äänet aiheuttavat aivoissa tiettyjä tunnetiloja, esimerkiksi tässä tapauksessa pirteyttä. Jokin toinen ääni voisi aiheuttaa uneliaisuutta. Kommenteissa epäillään vaikuttavaksi ainesosaksi placeboa.
Koska nyt on myöhäinen ilta, en kuunnellut kohvinkorviketta kokonaan läpi. Mutta parin minuutin verran kokeiltuna se kuulosti ainakin miellyttävältä taustaääneltä: hieman viidakkoa, hieman jännittäviä äänitehosteita. Ja ehkä olen vähän pirteämpikin, hmm? Humpuukia tai ei, kyllä tälle löytyy paikka iPodistani.
Vastaavanlaisia musikaalisia korvikkeita löytyy enemmänkin. Esimerkiksi valkoista kohinaa sisältävä äänitiedosto tekee saman asian kuin vastaäänikuulokkeet, mutta paljon paremmin. Kun laitat suhinan soimaan kuulokkeissa jatkuvalla toistolla, parissa minuutissa et enää noteeraa ääntä ja samalla kaikki ympäröivä häly peittyy sen alle. Toimii, kokeiltu on!
Entinen työkaveri teki minulle aikoinaan ikioman valkoinenkohina.mp3-tiedoston, mutta se pääsi valitettavasti hukkumaan duunimaata vaihtaessa. Netistäkään ei pikaisella haulla löytynyt muuta kuin maksullisia ohjelmia joilla kohinaa voisi tehdä. Ajattelinkin kokeilla jos lazywebistä saisi sellaisen.
Ja mikäkö on lazyweb? Jos et jaksa itse hankkia tietoa, voit luottaa siihen että joku jossain ennemmin tai myöhemmin ratkaisee juuri sen asian mitä mietiskelet. Ja jos pyytää kauniisti blogissa, joku lukija lähettää kaipaamasi vastauksen. Eli vastaus putkahtaa esiin lazywebistä. Siispä:
Hyvä lazyweb, mistä löytäisin itselleni valkoista kohinaa sisältävän mp3-tiedoston? Se saisi olla melko pitkä, koska vanha iPodini katkaisee äänen hetkeksi kun kappale alkaa alusta, ja katko sotkee kohinan aiheuttaman turtumisen. 15 minuuttia olisi hyvä mitta. Kiitos.
PS. Jos jollakulla on nukahtamista aiheuttava mp3-tiedosto, sellainenkin olisi oikein tervetullut. Älä kuitenkaan lähetä Talouslehtikatsaus-podcastia, sitä olen jo kokeillut.
Kari Haakana: Kommentit kiinni
– valtiosyyttäjä haluaisi kaikki nettikeskustelut ennakkotarkastettavaksi. Tulisi Pinserissäkin sen jälkeen hiljaista.
Suomen historiallista euroviisuemännyyttä ja -isännyyttä tulee seurattua vain mediasta, jos ei jostain tupsahda viime hetkillä edullisia lippuja johonkin näytökseen ilman erityistä metsästystä. Havahduin kisojen läheisyyteen eilen, kun Sami voitti jaikun arvonnassa semifinaalin erään ennakkonäytöksen lipun. Sen käyttäminen kuitenkin osoittautui liian mutkikkaaksi. Aikataulujen lisäksi mättivät Helsingin hotellien hinnat — ne näyttävät olevan moninkertaisia tavalliseen nähden.
No, ymmärtäähän sen. Jostain syystä minun on mahdotonta tarkastella mitään Suomen euroviisuihin liittyvää kriittisesti. Suorastaan tuohduin, kun Hanna Pakarista moitittiin kansainvälisen lehdistötilaisuuden jälkeen huonosta englannintaidosta lööpissä. (Kokeilkaa itse kylmiltään selvittää suomalaista raskasmetalliskeneä, parhaat besserwisserit.)
Jopa Jaana Pelkonen näyttää tällä kertaa loistavan ja hehkuvan juontajana kerrassaan esimerkillisesti — lava on kerrankin tarpeeksi avara isommallekin ilmaisutavalle. Ja voi veljet, se hauen leukaluu, se on hieno, Väinämöiseen asti kaivautuvaa mytologiaa ajanmukaisesti toteutettuna. (Lause ei sisällä sarkasmia.)
Tästä voi tehdä vain yhden johtopäätöksen. Suomalaisena olen jäävi, ovathan kotimaahan saadut euroviisut ennen muuta Suomen tähtihetki ylikansallisessa mediajulkisuudessa. Jopa Tarinatalon tuottamat “postikortit” näyttävät minusta hyviltä, enkä osaa olla samaa mieltä mainonnan asiantuntijan kanssa siitä, että ne eivät muka ole markkinointiviestinnällisesti tarpeeksi vahvoja tai riittävän fokusoituneita… Nehän ovat tiukan journalistisesti toimitettuja ja aitoja! (Kai ne jäävät nettiin katseltavaksi viisujen jälkeenkin?)
Suomi-kuvaa maailmalla joskus tutkineena olen varma, että kaikenlainen kliseinen stereotyyppisyys on varmin tapa antaa falski vaikutelma. Sellainen on tällä kertaa vältetty taitavasti, mikä ei taatusti ole helppo homma. Viisukuume nousee.