Marraskuu, tuo vuoden paskin kuukausi. Pimeää, märkää, synkkää. Ei ole minusta syysihmiseksi.

En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tätä juttua. Vielä muutamia vuosia sitten ajatus tuntui liioittelulta. Sivuutin hymähtäen ennustukset, että lehdet häviävät kilpailun netille. Vieläkin jaksan toivoa, että kyseessä on vain henkilökohtainen elämänmuutos, joka ei koskaan koske valtaosaa ihmisistä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minun nimittäin tuli sääli lehdentoimittajia, kun jälleen kerran pistin kierrätyskassiin suuren joukon painosileitä lehtiä, joita ei ole koskaan avattu.

Se ei johdu siitä, että tilaisimme erityisen paljon sanoma- tai aikakauslehtiä. Siitä huolimatta postilaatikko on jatkuvasti täynnä paperia: erilaiset sidosryhmät yrittävät hemmotella meitä toinen toistaan koreammin taitetuilla ja vetävämmin kirjoitetuilla jutuilla, joissa on vielä kauniit kuvatkin.

Näyttää siltä, että minulla ei yksinkertaisesti ole enää aikaa tälle kaikelle painetulle sanalle. Liika on liikaa. Jo pitempään on käynyt niinkin, että en joka päivä jaksa edes avata muhkeaa sanomalehteä, joka pullistelee täynnä eilis- ja toissapäivän uutisia. Paikallislehti on ainoa, jota silmäilen säännöllisesti. Arvaatte varmaan, paljonko aikaa käytän ilmaislehtien selailuun tai lähdenkö kylälle iltapäivälehteä ostamaan tietääkseni, mitä Susan Matista ajattelee.

Tiedän kyllä, että tämä kuulostaa arrogantilta, mutta tarkoitukseni ei ole mahtailla. Tunnustan tämän asian suorastaan arastellen. Vielä jokin aika sitten minuun olisi isketty leima “hämärässäeläjä”. Se joka ei lukenut samoja uutisia samoista lehdistä kuin kaikki muut sai tiedotustutkimuksissa tämän vinkeän nimityksen. Se oli samaa sarjaa kuin “Pihtiputaan mummo”, joka ihan turhaan ja epäreilusti sai edustaa pyhää yksinkertaisuutta lehdenlukijoiden joukossa. (Mummoja tarkempia lukijoita tuskin onkaan!)

Toivottavasti meitä ei ole kovin monta, jotka saavat informaationsa ja viihteensä tätä nykyä 95-prosenttisesti muualta kuin paperille painetuista lehdistä – mukaan lukien taustajutut ja arvottavat analyysit. Muuten lehtien tulevaisuus on synkkä kuin marraskuinen räntäpäivä ilman postilaatikolle tarpovaa lukijaa.

Noin tunti sitten Pinserissä kävi kolmasmiljoonas kävijä. Valitettavasti en ollut juuri silloin koneen ääressä seuraamassa tilannetta, joten en osaa sanoa mistä kävijä saapui… Mutta jos jollakulla on kuvaruutukaappaus tai muu todiste tasaluvuista, perinteiset palkintokahvit odottavat! Laskurihan sijaitsee siis sivun alareunassa.

Miljoonas kävijä tuli täyteen 20.4.2004 ja kahdesmiljoonas pian sen jälkeen, 20.1.2005. Sittemmin tahti hieman hidastui koska Blogilista muutti Pinseristä omaan osoitteeseensa. Mutta väkeä käy edelleen ihan mukavasti.

Kolmeen miljoonaan lasketaan mukaan useatkin käynnit samalta henkilöltä. Googlen tilastopalvelu osaa kuitenkin heittää myös arvion Pinserissä käyneiden eri ihmisten määrästä – vuonna 2006 meillä on käynyt 275000 eri lukijaa. Olisipa hauska tietää teistä enemmänkin… jättäkääpä kommentteja ja kertokaa itsestänne!

The Device – aparaatti asioiden mittaamiseen. Laite kytketään tietokoneeseen ja palvelinohjelmistolla määritellään mittareissa näkyvät asiat (ulkolämpötila, blogin kävijämäärät, tietokoneen kuormitus…). Kerrassaan turha, kerrassaan hieno.

Jos tämä olisi jo kaupoissa, olisi se kerrassaan mainio joululahjavinkki sukulaisnörtille.

Kappas, Blogilistalle tuli tänään seitsemästuhannes blogi. Tasanumeroita rikkoi tällä kertaa blogi nimeltään itsepetos. Onnea!
Blogilista: uutuuksia